Yölläkin neiti kävi valtataistelua itsenäisyydestään, itsepäisyydestään, yksityisyydestään ja itsemäärämisoikeudestaan. Koko päivä oli valtataistelua henkilökunnan kanssa. Yöllä neiti veti herneet yökön kanssa, siihen ei tarvitse tulla lässyttämään ja koko ajan pyörimään. Se pitää minua ihan vauvana. Pytylläkin kun olen niin katkaisee ja taittelee pyllypaperin valmiiksi. Antaa sitten käteen, hyvä ettei pyyhkiä yritä. Sitten se avaa hanankin valmiiksi käsienpesua varten, onko siinä mitään järkeä. Sitten se haluaisi istua ja lässyttää mun sängyn vierellä. Miksei se tajua, etten minä siihen ketään tarvitse. Varsinkaan lässyttämään. Minähän oon jo kahdeksan, enkä mikään pikkuvauva......Moisen palopuheen sain yöllä puhelimitse kolmen paikkeilla. Meinasi vähän huvittaa koko tilanne. Yritin selittää, että toiset haluavat ja tarvitsevat enemmän apua. Toiset taas tykkäävät lempeydestä, hempeydestä ja lässytyksestä. Ehkä niille on jäänyt toisessa huoneessa lässytysvaihde päälle. Siinä me sitten hörisimme sisupussin kommenteille ja sanoin täysin ymmärtäväni lastani. Reilun tunnin kuluttua minä luin kirjaa ja Reetta pommitti tekstarilla, ei saa unta. Käskin laulaa, ajatella äitiä, laskea lampaita, kuvitella keijuja... Sen jälkeen olemmekin nukkuneet.
Eiliset verikokeet olivat hallinnassa, hb yhä yli 130, crp 7, trompparit laskeneet 63:seen. Eniten ihmetyttivät laukkarit ja neutrofiilit, molemmat yli kolmen. Edellisenä päivänä ne olivat alle yhden. Jännänä ootamme, mitä ne tänään näyttää. Kasvutekijää pistetään joka päivä. Muutenkin lääkkeiden kanssa on kauheaa säätämistä, mikä missäkin välissä. Milloin on ruuassa tauko, milloin suunhoito, purskuttelu, imeskely, nielaisu. Ehdotin jo munakelloa, jotta kaikki omatoimiset hommat tulevat tehtyä. Valtavaa ristiriitaa ovat aiheuttaneet tietyt lääkkeet niiden käyttötapa, ensin pilkotaan jotta saataisiin helposti nieltyä, toinen käskee imeskellä saman. Sitten on purskuteltavaa, osa antaisi sen ennen muita lääkkeitä nopeasti alta pois. Osa taas sanoo, että pitää jättää suuhun vaikuttamaan. Suurin yllätys oli sienilääke, jota olemme jo pari kuukautta käyttäneet. Se pitää ottaa täällä tunti ennen ja jälkeen ruuan. Kotona olemme vetäneet aamupalan yhteydessä. Farmaseuttikaverit, kuinka se oikeesti menee? Huh, ollappa siinä sitten johdonmukainen ja ymmärtävä vanhempi. Työvuorojen mukaan säännöt heiluu ja vaihtelee. Kompromissejä yritämme hakea ja perusteita, ettei tule mokattua. Tottakai haluamme lääkkeistä parhaat tehot esille.
Nyt minä ite kuivaan hiukseni ja lähden suorittamaan aamurutiineja lapseni kanssa. Tuu sitte aikasin! Sellainen komento yölläkin kuului. Eilen kun menin, niin neiti jatkoi vain uniaan.
Minä ite harrastin eilen fakiirina oloa. Kaivauduin jälleen sinne nojatuolien taakse sentin paksuiselle jumppapatjalle ja huitasin tunnin tirsat. Siis minä ota päiväunet, olenpas minä itselleni armollinen. Uutta minussa, sillä en yleensä myönnä tarvitsevani päivänokosia, ainakaan noin pitkiä.
Hyvä että Reetta pitää komennon yllä :) Se kertoo ainakin että tyttö on hyvässä kunnossa, kun jaksaa pistää hanttiin!
VastaaPoistaEn tiedä mikä sienilääke teillä menee, mutta Aleksilla meni suunkautta V-Fend. Se tuli ainakin ottaa tunti ennen ja jälkeen ruokailun, mutta meille se ohjeistettiin jo OULUSSA lääkkeen aloittamisen yhteydessä.
Mukava lukea teidän kivoja kuulumisia. Meidänkin reissu on takana päin ja oli tosi mukava tulla takaisin kotiin. Reissussa oli kuuma ja yli-innokkaita kauppiaita, mutta sehän oli tiedossa jo lähtiessäkin =)
VastaaPoistaVastaus kysymykseesi:
Vfend imeytyy parhaiten happamassa ympäristössä. Ruokailu nostaa mahan PH:ta joten happamuus vähenee ja lääkkeen imeytyminen huononee. Ruokailun jälkeen (n. tunti) mahan PH taas laskee ja silloin lääke imeytyy hyvin. Ei siis kannata ottaa juuri ruokailun yhteydessä vaan tunti ennen ruokaa tai tunti syönnin jälkeen.