Reetta on tuota kipsiään epäuskoisena pyöritellyt, ihmetellyt. Onko totta, että voin olla murtunut? Röntgenin mukaan kyllä. Reetta on myös miettinyt, kuinka voi olla niin paljon muita sairauksia ja ongelmia nyt kun on sairas. Ei niitä ole yhtään normaalihuushollia enempää, mutta nyt on vain joka patista, haavasta, ruhjeesta ja turvotuksesta ilmoitettava. Tutkittava, kuvattava ja oltava tietoisia. Sieltä saattaakin sitten yllättäin putkahtaa murtuma esiin. Tavallisessa tapauksessa se olisi parantunut ihan itsestään. Kuukausi sitten serkkutyttö taittoi ranteensa. Kylmähaudetta, tarkkailua, puinen paistinlasta ja sidettä. Pari päivää paistinlastalla tuettuna ja paraneminen tapahtui. Reetan tapauksessa olisi ollut soitettava osastolle, lähdettävä päivystykseen, kuvattava ja kenties lastoitettava. Entäs kun tulee haava; se puhdistetaan ja laastaroidaan. Reetan tapauksessa laastaroimme ja puhdistamme, hysteerisesti analysoimme ja tarkkailemme. Kerromme myös lääkärille, joka analysoi ja tarkkailee myös. Kirjaa mahdollisesti myös ylös laittaa lisätutkimuksiin. Toki on mahdollista, että kortisonin rankat käyttämiset vaikuttavat myös luustoon. Toisaalta, Reetalla niitä on ollut viimeksi helmikuussa, muutenkin kohtuudella.
Lapsemme ovat kyllä toheloita, sattuu ja tapahtuu koko ajan. Mutta koko ajan ne ovat liikenteessäkin, jolloin mahdollisuus ruhjeisiin kasvaa. Sohvallakin voi saada ruhjeita, jos sisko iskee kynsin hampain kiinni. Missään ei voi olla täysin turvassa. Emme myöskään voi liikaa suojella kaikelta, se on mahdotonta. Emme edes hysteerisesti yritä. Toki Reetan kohdalla olemme kieltäneet rullaluistelun, tromppariarvojen mukaan säännöstelemme harrastusten rajuutta. Alhaisilla arvoilla tulee mustelmia, kipeitä sellaisia herkemmin. Ne myös paranevat hitaammin. Toki olemme olleet myös paljon kotona, enemmän sitä kotona sattuu kuin osastolla ja eristyksissä. Helpommin sattuu kun kiipeilee puissa verrattuna siihen, että makaa sängyssä.
Onko sinun lapsillasi koskaan haavoja, mustelmia, asfaltti-ihottumaa? Meillä ainakin on. Eilenkin kyselin Vernan säärten mustelma-armeijasta, mistä ne ovat tulleet. Enpä tiiä, kuului vastaus. Sitähän arki ja pienet ruhjeet normaalisti ovat. Ei joka pattiin reagoida ja tehdä numeroa.
Eli tiedoksi niille, jotka päätänsä puistelevat, huokailevat ja kauhistelevat. Ei Reetta ole sen pahemmin runneltu, kuin kukaan muukaan ikäisensä tai kukaan muukaan meidän perheessä. Ne vain nousevat sairauden myötä suurempiin mittakaavoihin. Eli itse vetäisin paremminkin sellaisen johtopäätöksen, että Reetta voi elää vakavasta sairaudesta huolimatta lähes tavallista lapsuutta kotona. Enemmänkin olisi huolissani siitä, jos mitään ei tapahtuisi. Helpottiko, voit siis huokaista. Ei huolta moisesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti