Solusalpaajien piti alkaman jo aikapäiviä sitten, mutta neidin happiarvot alkoivat reistaamaan. Reetta ei itse voinut yhtään huonommin, kuulemma aivan normaali olo. Siinäpä sitten otettiin aikalisä ennen kuin aloitettiin lääke. Lisäksi on tullut myös maksansuojalääkkeet. Monitorin kanssa piti lähes panikoida, kun arvot senkuin laskivat ja koneet piippailivat. Ja neiti voi koko ajan ihan hyvin. Tekniikkako mätti, vai mikä mätti. Nyt kuitenkin reilun tunnin seurannan ja aikalisän jälkeen lääke on aloitettu, tiputusaika noin pari tuntia. Eli homma hallinnassa.
Saimme myös julkkisvieraan siinä odotellessa, Teemu Selänne kävi kylässä. Iiihkuuu!!! Niin, kukako se on. Pitäiskö tietää. Eipä Reetalla ollut juuri hajuakaan. Symppis tyyppi, jonka kanssa oli kiva jutella. Teemulla on kuulemma myös kaksoisveli. Mukana oli toimittajaa, kuvaajaa ja videomiestä. Otetut kuvakulmat eivät meikäläisen kannalta oikeen olleet suotuisat, taisi olla laajakaista päällä... Ainakin näytin hylkeeltä.
Täällä kuulemma julkisuuden henkilöitä saattaa pyöriä enemmänkin. Hieno homma, mutta olisi hyvä jalkautua muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle ja myös päättäjien. Miltä kuulostaisi ministeri sairaanhoitajan mukana lasten syöpäosastolla tai vanhustenhoidossa viikon verran... Tulispa vähän näkökulmaa.
Tämän päivän arvot ovat kohdallaan. Illalla otetaan verenkuva uusiksi, sillä mietitään punasolujen tankkaustarvetta ennen sädehoitoja. Arvojen olisi tehokkuuden vuoksi oltava noin 120 pinnassa, Reetalla ollut aamulla 117. Samoin eilen. Paas kattoo tuleeko punaisia vai ei. Täällähän neiti on mikäli tankkaustarvetta ilmenee. Aamun arvot ovat nousussa, mutta se ei kerro koko totuutta. Se kertoo mitä pyörii verenkierrossa, luuydinhän tyhjenee koko ajan.
Ilmanala on todella hiostava, nihkeä. Joka päivä saa itsekin käydä kahdesti suihkussa ja silti rasva tirisee. Naama kiiltää ja haisee, ei niin raikkaalle. Aamulla kun sairaalaan sisälle astui oli vastassa valtava painostavuus. Ei siis henkinen, vaan sellainen seisova ilma. Ilmastoinnit eivät tämän aikakauden rakennuksissa ihan ole nykytasolla.
Pasi tuossa kävi parkkipaikkoja kiertelemässä, josko näkisi Teemun menopelin. Ei kuulemma ollut bongannut. Yksi poika oli kuulemma pyytänyt yhtä hienoa vehjettä peltoautokseen. Emme kuulleet oliko saanut. Tässäpä tämän iltapäivän pulinat. Me jatkamme istumista, hikoilua ja odottamista. Ei ole kiire mihinkään.
Aamulla Reetta soitteli minulle, kuulemma toiselle aamuvirkulle, toisen nimen eli Marjatan-päivän onnittelut. Yö oli jälleen mennyt hyvin ja aamulla nousi hyväntuulinen ja hyväkuntoinen lapsonen. Me jatkamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti