KORKKIRUUVEJA

Miten yö voikin olla noin kuluttava, uuvuttava. Alitajuntaiset peikot hyppäsivät kimppuun, olen niin poikki nyt herättyänikin. Kaiken lisäksi olen pyörinyt kuin vipperä. Tunnen olevani korkkiruuvi. Yleensä nukun kyljelläni, ihanasti, levollisesti. Nyt olen ollut vaikka miten päin, mahallani, selälläni, mutkilla. Aamulla yöpaitakin oli niin korkkiruuvilla, etten meinannut liikkumaan päästä. Samoin kampaus, kauhea tötterö. Sänky narisi, tyyny painoi ja peitto oli poikittain. Viime torstainen hieronta tuntuu yhä kipuiluna niska-hartiaseudulla. Ei ehkä pitäisi tuntua.
Koko yön olen unissani järjestänyt asumista, miten se onnistuu kotona kun on jatkuva infektioriski päällä. Miten voin suojella kaikelta pahalta. Paniikkia. Paniikkia kaikesta. Tästä hetkestä, huomisesta, ensi viikosta, tulevaisuudesta. Vaikka arvot ovat värähdelleet, ovat ne lähes nollilla kuitenkin. Kunhan nyt tähän hätään ei mitään infektiota iskisi. Kaikkea sitä alitajunta levottomuuden kautta puskeekin pintaan.
Yöllä heräsin odottamaan posteljoonin kolluutusta, sitten se hittolainen olikin puolitoista tuntia myöhässä. Siinä välissä, neljältä Reetta soitti, kun halusi kuulla ääneni. Neiti sentään on suhteellisen tarkka tuossa ajoituksessaan, puhelu tulee joka yö kymmenen minuutin tarkkuudella samaan aikaan. Ikkunasta kun katselen, niin näyttää pilviseltä. Tarvisin nyt niin säteitä, valoa ja aurinkoa.
Asuntokin kaipaa pientä fiksausta, mutta en tiedä missä välissä. Iltaisin tulen niin myöhään ja aamulla lähden niin aikaisin. Alkaa näyttää kassialman poikamiespoksilta, ei nyt sentään ihan. Sentään pyykkirumban olen saanut jotenkin pyöritettyä. Reetalla menee kahdet alusvaatteet päivässä ja siihen muut vaatekerrat. Huoneessa tosin on niin kuuma, että neiti heiluu päivänsä pääsääntöisesti alkkareissa. Pyykkien kuivatus on raivostuttavaa, ei taho kuivua sitten millään täällä asunnossa. Pyykkiteline kököttää koko ajan olohuoneen nurkassa, ei sovi esteettiselle silmälle. Kaikkea sitä.
En ehkä ole terävimmilläni tänä aamuna, sillä löysin kahvipannun jääkaapista. Kaikella todennäköisyydellä itse sen sinne olen laittanut. Välillä pitää päätä puistella, kun löytää noita töppäyksiä ja tekosiaan. En myöskään ymmärrä, kuinka onnistun aamuisin keittämään näin kauhian pahaa kahvia. Kello tulee kahdeksan, aika hurauttaa Reetan luokse. Toivottavasti neidillä ei ole korkkiruuveja alkavassa päivässä, muuten saattaa tulla haasteellinen viikonaloitus... Tänään on päivä +11. Hienoa!