Olemme olleet reilun viikon homman ytimessä, elämä menee tiettyä kehää. Kaikki päivät toistavat suurin piirtein samaa. Ylös, osastolle, siellä samat päivärutiinit, asunnolle, nukkumaan, ylös, osastolle... Kierrän asunnollakin kehää; keittiö, olohuone, eteinen, makkari, keittiö... Välillä tosin vaihdan suuntaa keittiö, makkari, eteinen... Suihkussa aamua iltaa, samaa reittiä sairaalalle. Olen yrittänyt tietoisesti repiä välillä itseni irti tuosta pyörimisestä, vaihtanut suuntaa, vaihtanut reittiä. Hukkaan lasini mennen tullen palatessa, nakkaan ne aina jonnekin. Sitten kierrän taas raivostuneena kehää, jotta ne löytäisin. Aamuisin kierrän kehää löytääkseni itseni, kännykän, laukun ja avaimet. Että sieppaa välillä. Tänään aikaistin lähtöni osastolta ja tietoisesti kiersin kehää, vaihdoin suuntaa. Pyöräilin useamman kilometrin eksymättä. Jalat kiersivät kehää, polkimet, rattaat. Kävin Siwassa, sielläkin kaikki kiertävät tiettyä kehää. On sitten herra tai narri, paskat housussa tai kravatti. Kaikki kiertävät samaa kehää. Mikäli hyppään ratikkaan, niin sekin menee tiettyä kehää. Aikansa kun istuu, niin kappas on taas takaisin perillä.
Mikä hirveintä ajatuksetkin kiertävät kehää. Tarinat, kohtalot. Välillä yrittää muuttaa suuntaa, mutta hetkessä kehä on valmis vaikka miten päin pyörittäisi. Viikot kiertävät kehää, kuukaudet, vuodet. Tämä on yhtä karusellia. Ja minulla on jo muksuna mennyt pää sekaisin karusellissa, huipannut, yökkäyttänyt ja olen ottanut tukea. Sitähän tämä elämä nyt on, jatkuvaa karusellia. Yhtäkkiä keksin, etten halua että Pasi lähtee kotiin. Kuuluuko ukkokullan kotiutua muiden luokse vai jäädä meille kaveriksi karuselliin. Siinäkin asiassa ajatukset ja tunteet kiertävät kehää, välillä vaihtaen suuntaa. Mutta mikä on huomisen mielipide, suunta? Sitäpä en tiedä mennä sanomaan, kun nuo ajatukset kiertää kehää ja yrittää hakea ratkaisua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti