TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 25. marraskuuta 2014

TILA

Ajattelin ajatella tilaa, sen moninaisia olomuotoja, makustella sanaa useammalta kantilta. Luulen, että tekstille onkin jo tila...usta, kun en ole pitkiin aikoihin näpytellyt. Tosin en kykene sanomaan, onko mielen...tila...ni oikea järjelliseen tuotantoon. Mutta koska ihan järjellisessä tila...ssa olisin.
   Joulukin on tila...uksessa, ei todellakaan nappaa, ei yhtään. Viimeinen kuukausi on mennyt sumussa, huomaamatta, krampissa, sinkoillen paikasta toiseen. Ei ole pahemmin ollut aikaa tai mahdollisuutta tarttua hetkiin, tila...nteisiin.. Viimeisen vuorokauden aikana tila...nteet ovat taas tehneet niin monta äkkikäännöstä, että minun on ihan pakko istua jo alas, miettiä, avata ja kirjoittaa kaikesta mitä nupissani, pääni sisäisessä tila...ssa pyörii.
   Avaan pahimmasta, eli isäni tila...nteesta. Kriittinen tila, sehän on vakava asia, kramppaava ajatus. Kriittinen tila on pelottava, pysäyttävä, järkyttävä, vaarallinen... Kuinka nopeasti asiat muuttuvat normaalista kriittiseen tilaan. Kuluneisiin yli neljään viikkoon mahtuu siis valtava määrä notkahduksia, nousuja, toiveita, romahtamisia. Tästä aamusta kukaan ei osaa sanoa, kuinka tila määritellään. On aika avuton olo, olen vihainen, jäätävän tyyni, mutta vapisen sisältä, läikähtelen, itkukaan ei enää tule, tuli tarve kirjoittaa.... Outo tila, kuinka tähän pitäisi suhtautua. Kuinka nopeasti terveyden...tila saattaa vaihtua, kenellä vaan. Olen aina ajatellut, että isämme on "saappaat jalassa-tyyppi", moinen viikkojen tila, lukuisat tila...nteet eivät olleet kenelläkään mielessä, todella epäoikeudenmukaista.
   Valmius...tila, siinä olemme monellakin mittarilla. Lähtökuopissa milloin ja mihinkä. Kuka menee, mitä tapahtuu, kuka hoitaa minkä ja kenetkin. Kännykätkin ovat moisessa valmius...tila...ssa yötä päivää, jokaisen taskussa, apuvälineenä, yhteydenpidon apuna, laturissa, tyynyn alla... Omani meinasi jopa tilttailla, sekös sai minut raivon tila...an, juuri kun moista vehjettä tarvitsisi, se alkaa ryttyilemään. Uskon meille tila...uksessa olevan myös hulppeat puhelinlaskut.
   Tila-automme suhaa menemään Pasin ohjaamana jossakin kaukana, startti oli neljän aikaan aamulla. Tila-auto, siinäkin on kyseinen sana. Tilaa autossa, on oltava, sikäli mikäli tätä revohkaa liikuttelemme. Näillä liukkailla on hyvä olla tila-auton ratissa, sillä se pysyy tiessä kohtuullisen hyvin ja maavarakin helpottaa näkyvyyttä. Useammalta tieltä on tälle aamulle kuulunut onnettomuuksista, toivottavasti sukumme kuskin säilyvät moisilta tila...nteilta. Neljä autoa on tiettävästi jo liikenteessä, ihan eri suuntiin jokainen.
   Tila...ustyön, haki yksi miesihminen juuri oveltamme. Oli nääs se näyttely, niin nyt on sen jälki...tila. Voi kunpa kaikki muutkin hakisivat omat tila...uksensa ja varauksensa, sillä muutama pyörii vielä nurkissa. Yleensä emme tee tila...ustöitä, mutta joskus on heikko hetki, hetkellinen tila, jossa saattaa jopa luvata. Kohta taas mietin, miksikö lupauduin, jos pitää viilata liikaa ja odotella josko haettaisiin pois...
   Tila...nnetajua uskon minulla olevan myös, joskus liiankin spontaania. Tila...taideteos on huushollimme, omia kädenjälkiä lattiasta katoon ja listoja myöten. Olen oppinut myös tarttumaan hetkeen, tila...nteisiin. Teemme perheenä nopeitakin ratkaisuja tila...nteiden mukaan, tila...isuuden tullen tartumme. Myös organisointi kuuluu tähän piikkiin. Omaa tilaa kaipaisin, niin että saisin latautua, olla hetken ilman muiden vaatimuksia, kuunnella ja keskustella, kohdata sisimpäni. Toki sitä kaipaa varmasti moni muukin, ruuhkavuosiaan elävä ihminen. Muutama vuosi sitten minulla oli ikioma tila, se oli muovikippo jonka tilavuus oli 1,2 litraa. Se toimi jonkin aikaa koodikielenä kamarimme oven ulkopuolella, kun purkki kökötti oven takana, lapset honasivat minun tarvitsevan omaa tilaa. Toimi aikansa, mietin josko sen uudelleen kaivaisin ja ottaisin käyttöön. Tila on myös tunne, tunne...tila. Tanssiessa pääsen usein siihen tila...an. Toivon hartaasti, että jokaisella olisi oma tapansa saavuttaa se tila, kun on helppo olla. Voi luottaa, rentoutua, nauttia, olla vailla arjen kahleita. Jollakin se voi olla uinti, hiihto, lukeminen, mikä tahansa, minulla se nyt on tanssi. Tanssi on kokonaistila, johon liittyy musiikki, liikunta, luottamus viejään, kehittyminen ja ennen  kaikkea se että olen vietävissä. Arjen rytinässä kun se tahdon olla minä joka vien. Liekö tuo tila myös kaivattu heikkous, johon uskallan heittäytyä, olla muuta kuin vahva. Jotta taas jaksan olla vahva. Kirjoittajakurssilla joku heitti ajatuksen siitä, että ollakseen ja jaksaakseen olla vahva tarvitsee välillä olla myös heikko. Allekirjoitan täysin. Jos on koko ajan pelkästään vahva niin sekään vahvuuden tila ei uusiudu, välillä täytyy löytää se toinen ääripää, ollakseen ja jaksaakseen olla jälleen vahvempi.
   Olen siis lukuisat yöt asunut potilashotelleissa, kimppakämpissä ja soluissa, siis nyt viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Oman tilan tarve on siis kavennettu sängyn mittakaavoihin, kompromisseihin, öisiin istumisiin kovalla jakkaralla keittokomeroissa kun tuntemattomat kämppikset vetää sikeitä. Olen elastinen, mutta nyt on tökkinyt, moiset tilat aika pahasti. Toisaalta olen vapaaehtoisesti jäänyt ja mennyt Ouluun, isän luokse, kun se on vain ollut mahdollista omasta perheemme tila...teesta johtuen. Reetta on siis käynyt koulua sen mitä on kyennyt, välillä ei todellakaan ole kyennyt. Viimeisin kortisonikuuri ja annettu suonensisäinen saivat aikaan "vaikean" psyykkisen tilan. Se on rankka viikko kaikkine lieveilmiöineen, eikä omat rahkeet näinä viikkoina ole parhaimmat. Tosin kyllä Pasikin mainitsi, onko nykyisin jokainen kuuri entistä rankempi lieveilmiöineen, siltä minustakin on tuntunut. No ainakin näkee, kuulee ja tuntee, että lääke tehoaa... Uusimpana oli nyt viikko sitten maanantaina punaiseksi lehahtaneet posket, kirkuvat ja laajat punat. Kuulemma tuntuu kuumotuksena tytölläkin, mutta ei pahemmin muuten haitannut. Maanantain Reetta oli vielä pois koulusta, mutta tiistaina meni opinahjoon. Kunnes opettaja soitti, jolloin minä olin tietenkin jo teholla, että neidin posket ovat kirkuvan punaiset ja neitiä heikottaa... Kotiin passitettiin, Pasi passitettiin töistä myös. Minulla vilahti teho-osatolla, sen ahdistavissa tiloissa ahdistava tila, mihinkö kuulun ja kuinka toimia. Toki soitin heti polille, kysyin voiko annetut lääkkeet aiheuttaa, onko mahdollisesi tarttuvaa, rokko tai jotain muuta mitä emme tajua? Seurantaa, funtsimista jne. Kunnes tajusin ihan itse, selvä kaava! Kun Reetalle menee kortisonit, moni asia vaikeutuu, tulee keskittymishäiriöitä, vapinaa, levottomuutta, kärsimättömyyttä, moni tavallinen asia muuttaa vaikeammaksi, jopa haasteelliseksi... Maanantaina Reetta teki matematiikan läksyjä, supisteli, laventeli, kirjoitti vihkoon ja keskittyi kaavoihin. Silloin ne posket lehahtivat. Tiistaina koulussa oli samaa, ja taas lehahti. Eli maallikkona yhdistin matematiikan, keskittymisen ja lehahduksen, avot!, nokkosrokko, psyyken kuormittaminen äärirajoille aiheuttaa moisen stressireaktion kasvoille. Äitinsä lapsi, minullakin lehahtelee lähinnä kaula ja rintakehä, kun oikein prässätään. Muutaman kerran tiukoissa tilanteissa Reetan kanssa ovat osastolla olleet jopa minun lehahduksesta huolissaan. Keskiviikkona Reetta tuli sitten Ouluun ja menimme osastolle tsekattavaksi. Selkeää lääketieteellistä syytä, aiheuttajaa ei löytynyt ja laikutkin olivat lähes laskeutuneet. Joten maallikon diagnoosi meni lääkärilläkin läpi, tai ainakin hän sujuvasti myötäili, kun selitin omaa matemaattista ratkaisuani. Hyvä niin, saatiinpa sekin pois päiväjärjestyksestä ja huolista. Niin viimeisimmällä polikeikalla Reetan asioiden todettiin olevan hyvin, veriarvot kohdillaan, kohonneet ja maksa-arvot jälleen spontaanisti laskeneet liki 300 pykälää, olivat nyt reilut 200. Hyvä niin. Samalla todettiin asioiden olevan hyvin, verrattuna siihen että asiat olisivat huonosti. Tärkeää on muistaa kuitenkin mistä vinkkelistä asiaa peilataan, sillä missään nimessä asiat eivät ole tavallisen lapsen normaalisti, mutta syöpäosaston vinkkelistä peilattuna hyvin. Senkös epiksriisien tulkitsijatkin tajuaisivat! Mikä tila...nne on lähtökohtana ja mihin sitä peilataan, sehän muuttaa käsityksen ja samojen sanojen merkityksen aivan uudelle tasolle, jos vain on kyky tajuta.
   Menisikö tämä seuraava kohta nyt kevennyksen piikkiin. Viikko sitten illalla potilashotelliin kömpiessäni sain todistaa jälleen uutta tila..nnetta. Jouduin siis tahtomattani osalliseksi moiseen tila...nteeseen. Olin vuokrannut kahden naisen huoneesta sen toisen punkan. Onneksi olen äänekäs, rommuutan ovia mennen tullen palatessa ja osaan koputtaa. Kun avaimillani kämppään sitten suhasin, olikin viereisessä punkassa niin sanotusti tila...nne päällä, keskeytin, häiritsin ja hämmensin. Nuoripari oli puuhissa ja "hiukan" näyttivät hämmentyvän saapumisestani.  Röyhkeä, väsynyt, tyhmä ja härski kun olen niin sain heidät todellakin pois tolaltaan. Ihan pokkana asetuin taloksi ja sanoin etteivät anna minun häiritä... Kuitenkin ne häiriintyi ja pakenivat paikalta. Luulivat yhden punkan hinnalla saavan koko kämpän käyttöönsä, olivat eka kertaa moisessa yhteisössä. Tila...nne sai lopulta minut ainakin nauramaan hysteerisesti, tämäkin vielä. Heitä ei naurattanut yhtään, päin vastoin se nainekin lähti yöksi lätkimään, savustin ilmeisesti ne kummatkin kartanolle. Kun se nainen tuli punaisena kamppeitaan kokoamaan, käskin kertoa miehellekin terveisiä... Ainakin minä muistan naamat(kin) jos vastaan tulevat, nimistä ei hajuakaan.
   Tämä viikko on vasta aluillaan, pahasti kesken. Minulle on tila...uksessa uudet hiukset puolen päivän jälkeen. Lapsia oli aamulla herätessä kuusi, jakelen heitä kampaajan ajaksi muualle. Yritän pysyä nyt tässä kaupungissa, pari systeriä ja velipoika ovat Oulussa. Toivon niin hartaasti tähänkin tila...teeseen jotakin balanssia, rauhaa, toivoa ja apua... Nyt meinaa tulla tila...nneitku kun kohtaan tämän todellisuuden. Huominen ja torstai menee yhdessä isossa tila....ssa, tila...isuudessa, tila...nteessa, johon meidät on tila...ttu. Tila...isuuden tullen kerron enemmän. Torstaina on jälleen Reetalla polikäynti ja sytostaatti, onneksi kortisonit alkavat vasta seuraavalla kerralla. En ehkä olisi ollut kykenevä jaksamaan ja tsemppaamaan moista lääkkeen aiheuttamaa tilaa tällä viikolla. Tila...lle olisi ollut vielä monta määritelmää ja käyttötarkoitusta, mutta nyt vapinani estää kirjoittamisen, sillä koko ajan pukkaa viestiä teholta. Vapinani on olo...tila, sisäinen, henkinen, fyysinen, kokonaisvaltainen. Tila, josta haluan pois, haluan niin tila...nteen hallintaan. Haaveilen olo...tila...sta, jossa voisin olla levollinen, onnellinen ja ihan vain olla tila...nteen herra, silleen lempeän leppoisasti. Mistähän semmoisen saisi tila...ttua, samalla kun tila...isi valmiin  joulun ja joulurauhan hyvine tahtoineen...


P.S. Menetin Isäni tänään illalla, saimme olla hänen luonaan... Nyt on itkun ja valtavan ikävän aika, tämmöinen joulu ei ollut ihan tila...uksessa.

20 kommenttia:

  1. Voimia kaikkiin tilanteisiin

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teidän tila...nteesta. Parempia vointeja isällesi. Terkkuja koko perheelle! Valmiista joulusta: pistetäänkö lanttulaatikot postiin ;)

    Terveisin ei aina tila...nteen tasalla oleva Johanna

    VastaaPoista
  3. Halaus ja rutistus sinulle Tiina ja kaikille teille! Tila..nteet tosiaan vaihtelevat ja tuossa tila...nteessa voimia ja jaksamista kysytään. Muistan isäsi, kun joskus Haapavedeltä käytiin kotonasi. Voimia ja jaksamista kaikkiin tila...nteisiin.
    Savosta -Eija-

    VastaaPoista
  4. Voimia teille äärettömän paljon �� lämmin osanotto isäsi pois menon johdosta �� papan paukku.... Niin ihana!! �� Ihanat muistot kantaa läpi raskaiden aikojen �� -hantta-

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanottomme ja suunnattomasti voimia ja voimavaroja tästä eteenkin päin.

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni. Voimia siihen ja myös Reetan hoitoihin. Miamistta terveiseni Sinulle ja Reetalle ja poppoolle.

    VastaaPoista
  7. Osanotto isäsi poismenon johdosta!

    Maija

    VastaaPoista
  8. (olen siis MaijaPk, blogisi lukija, anon 26.11. klo 9.05)

    VastaaPoista
  9. Syvin osanotto suruunne, voimaa koko perheelle! T:Syöpälapsen isoäiti

    VastaaPoista
  10. Syvä osanotto, onneksi muistot jää. Voimia!
    Sari

    VastaaPoista
  11. Olen todella pahoillani...

    Johanna

    VastaaPoista
  12. Osanotto suureen suruunne.

    VastaaPoista
  13. Otan osaa suureen suruun.

    VastaaPoista
  14. Lämmin osanotto ♡ voimia eronikävään.

    VastaaPoista
  15. Lämmin osanotto isäsi poismenon vuoksi ❤ ja anna tilaa kaikille tunteille, teillä on siellä nyt sellainen härdelli päällä että heikompaa hirvittää ��

    VastaaPoista
  16. Lämmin osanottoni.

    VastaaPoista
  17. Lämmin osanotto ja paljon voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
  18. Hei, jaksamista. Olisi kiva kuulla Sinusta.

    VastaaPoista