TAAS JÄNNITETÄÄN

Verikokeet on jälleen labrassa, taas jännitetään muutama tunti. Olen huomannut omienkin tunteiden menevän aaltoina aina sen mukaan mikä päivä. Tällaisista koepäivistä, kun ei koskaan tiedä mitä ne tuovat tullessaan. Toki jatkuvasti meidän kuuluu kotona huolehtia tietyistä tunnusmerkeistä. Kotielämä ei todellakaan ole pelkkää hengailua ja fiilistelyä. Päivittäin kuuluu huolehtia lääkkeet, vitamiinit, ihonhoito, rasvaukset, kakka- ja pissaseuranta, cvk:n hoito ja huuhtelut. Suunhoito on myös tärkeää, sillä limakalvot saavat osansa solusalpaajista. Ulkoilu, yleiskunto, jaksamiset, väsyt ja ruokavalio ovat myös jokapäiväistä hoitoa. Olenkin kuvaillut itseäni kissaemoksi. Kaikki viikset ja korvat heiluvat jatkuvasti. Kissaemon kuuluu olla valppaana joka risaukseen. Saatan päällisin puolin vaikuttaa levolliselta, mutta päässä surraa oma listansa päivän tunnusmerkeistä, tapahtumista ja asioista. Onneksi neiti muistaa itse infota kaikesta tapahtuneesta, jolloin pään sisäinen exel-taulukko saa merkintänsä. Pienemmän muksun kanssa on päiväohjelmista vastuu vielä suurempi, koska lapsi ei vielä itse pysty kertomaan.  Lasta ei myöskään voi juuri viittä minuuttia kauemmaksi jättää yksin, onneksi kännykät ovat olemassa. Eli tästäpä ei noin vaan oteta aikalisää ja lähdetä muutamaksi tunniksi tuulettumaan. Aikalisätkin on suunniteltava tietyn kaavan mukaan. Minä entinen extempore-ihminen en todellakaan ole sitä enää.