ONNEA SUOMI

Suomella on taas syntymäpäivä. Kävin aamulenkillä ja lippuja liehahteli siellä täällä. Ilta menee varmaan linnanjuhlien pukukoodeja arvostellessa. Eilen ajattelimme, kuinka vähiin sotaveteraanien rivit kuihtuu vuosi vuodelta. Muistan aina kuinka Topi-pappamme kertoi kokemuksiaan sodista. Eturintamassa oli, mutta säilyi hengissä olemalla tarpeeksi matalana ja vikkelänä. Ei mikään turha pappa. Toivo-pappa oli syntynyt 1900 ja kuoli 1997, 97- vuotiaana. Upea elämänkaari ja valtava panostus isänmaan puolesta. Omille lapsilleen pappa oli vahva isäntä, vaativa ja etäinen. Meille lapsenlapsille pappa oli aina leikkisä ja lempeä. Muistan eräätkin käpylehmät ja puuhastelut papan kanssa. Yhteys pappaan säilyi aina loppuun saakka, huumorinkukka kukki liki sata vuotiaanakin. Papan yleinen sanonta oli, mikäli jotain asiaa ei muistanut; muisti on mennyt kuin kemijärven kanalta, munia piti niin paska tuli. Ei mikään turha pappa! Tämä sanonta elää yhä meidänkin arjessamme. Niin ihme asiat ne voivatkin periytyä...

Oulussa pyryyttää lunta ja pakkasta muutama aste. Kävin yksin aamulenkillä. Ranka on niin jumissa, että sattuu. Lenkillä levisi kuumuus ja kylmyys. Minua alkoi huippasemaan niin kovasti, että piti puihin nojailla. Tuli "kotia" ikävä, mietin pysynkö pystyssä ja pääsenkö takaisin. Lyhentelin lenkkiäni ja tein pienempää kaarta. Ajattelin jos joudun konttaamaan takaisin, niin onpahan lyhyempi matka. Onko tämä huippasu fyysistä vai johtuuko korvien välistä? No molemmista tietty, oma voimattomuus ja äärirajoilla olo kostautuu yllättävissäkin tilanteissa. Sallittakoon moinen raihanaisuus.