TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

MELEKOSTA SIMPUTUSTA

Olemme lähdössä ulkoilemaan serkkutyttöjen ja -koiran kanssa. Eväät alkaa olla valmiina. Reetalla on jokin tonnikalanhimo meneillään. Haluaisi evääksi tonnikalasäilykepurkin, siis se voisi syödä niitä vaikka kuinka. Minä ajattelin kyllä lämmintä glögiä ja leipää.
Tuosta simputtamisesta. Fanny raukka joutui jälki-istuntoon. Syynä huono käyttäytyminen. Vernakin joutui ja ihan aiheesta. Jälki-istunto suoritetaan fakiirinpedillä eli piikkimatolla yöpaidassa istuen. Fannylla oli alahuuli todella pitkällä, kun siinä kärvisteli. Verna ei ollut siitä moksiskaan. Ihime sissi. Kun kyselin Vernan röyhtäilyistä ja piereskelystä, hän ei ollut yhtään ihmeissään. Niitä kun vain tulee, minkäs sille voi. Siinä meidän perheen kossi, varsinainen kapinallinen ja totuuden torvi! Reetta opiskelee englantia, aivan intopiukkana. Sanakokeesta täysi kymppi.
Kahdeksas koulupäivä nyt syksyllä ja tuo meidän kossimme joutui puhutteluun opettajanhuoneeseen. Syynä nyrkkitappelu! Osallisina kaksi tyttöä, vanhat tappelukaverit jo päiväkodista ja eskarista. Verna ei ollut siitäkään ihmeissään, unohtanut kertoa koko tapahtumasta kotona. Eikä tajunnut, että näillä asioilla on jotain merkitystä esim käyttäytymistä mitattaessa. Hän oli sitä mieltä, että jos käämit palaa niin liipastaan ja sillä siisti. Annoin luvan opettajalle jälki-istuntoon ja pakkotyöhön. Moinen käyttäytyminen pitää muuttua.
Aikanaan päiväkodissa nämä samaiset neidit eivät uskoneet hoitajia. Juoksivat paljain päin ympäri pihaa hoitajat perässä. He joutuivat istumaan rangaistusta. Rankkari kesti kymmenisen minuuttia. Toinen viikari lähti jatkanmaan leikkejään, mutta Verna päätti istua liki tunnin. Ei siis suostunut lopettamaan. Hoitajat olivatkin ihmeissään kuinka moisessa tilanteessa toimia. Junttura istui, silmät kovana, alahuuli tiukkana eikä hievahtanutkaan. Hän vapautui vasta kun menin hakeman hoidosta, hoitajat olivat suht helpottuneen oloisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti