Tänään elämä tuntuu ihan normaalilta, välillä unohtuu koko syöpä. Kotona olo siis tekee nannaa. Muksut tappelee, nahistelee, leikkii, tanssii, laulaa, huutaa ja kinastelee entiseen malliin. Upeaa, että Reettaa kohdellaan entiseen tapaan. Välillä tytöt kulkee kaulakkain, hetkessä ovet paukkuu. Koululeikki jatkuu yhä. Toivottavasti voimme jatkaa kotiutusta.
Eilen illalla mamman bailureissu oli aiheuttanut naapurissa huolta. Kuulemma itkua oli väännetty huolesta, kun taksi ajoi pihaan. Pelko sairaalaan lähdöstä oli käynyt heti mielessä. Onneksi asia oli selvinnyt täältä blogista ja huoli helpottanut. Upeaa ja ihanaa, kuinka ihmiset elävät mukana.
Systerin kanssa metsässä asiaa jauhoimmekin. Me itse elämme tässä hetkessä ja muut tietävät palasia sieltä täältä. Tilanteilla kun on tapana vaihtua suht napakalla tahdilla.
Mutta nytpä jatkan tätä kotista, huudan penikat siivoaman olohuoneen, keräämään ulkovaatteet ja syömään.
Täällä peukut ja varpaat pystyssä huomisia kokeita varten. Toivotaan et saatte jäädä kottiin!!!<3
VastaaPoista