Joulunaika on lelukuvastojen luetuinta aikaa. Nyt parhaillaan Reetta selailee kuvastoja ja miettii mitä muut tytöt haluaisivat joululahjaksi. Kuinka tytöt sitten pakettinsa saisivat, jos me olemme Oulussa. Pitäisi kuulemme viedä iskälle jemmaan, mikäli pääsemme käymään kotona ennen joulua. Näin muut saisivat ne silloin kun kuuluukin. Näinpä, kunpa itsekin osaisi ajatella asioita muiden parhaaksi. Pieni on niin rakas, laaja sydäminen ja muut huomioon ottava. Kun olemme yhdessä liikkeellä, Reetta jää suosiolla autoon odottamaan kun käyn asioilla. Isojen ihmismassojen karttaminen on Reetalle selvä asia, eikä aiheuta mitään narinaa. Siellä se autossa kuuntelee musiikkia, meikkailee ja puhuu puhelimessa minua odotellessa. Yleensä ostoslista on myös neidin päässä, ostokset kerrataan autosta lähtiessä ja palatessa. Eilen mokasin ja unohdin soijajogurtin iltalääkkeen ottoa varten. Lääke pitää ottaa ilman maitotuotteita, tunti ennen ja jälkeen.
Nyt haaveilemme iltasuihkusta. Tuore cvk pitää teipata hyvin, sillä se ei saa kastua kahteen viikkoon. Tarkkaa hommaa, mutta onneksi meillä on näppärät sormet. Reetta nauttii "kotona" olosta. Jalat heiluu nojatuolissa, juttu luistaa, pyykkikone pyörii ja suunnittelemme huomista päivää. Katsoin neitiä ja taas vierähti kyyneleet. Reetta kyseli miksi itken, eihän nyt ole itkuun syytä. No onhan, onnenkyyneliin, kun neiti voi niin hyvin ja voimme olla pois sairaalasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti