TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 7. joulukuuta 2010

MIKSI MINULLE TULI SYÖPÄ?

Miksi? Siihen äitillä ei ole vastausta. Voin vain sanoa, että olet niin vahva tyttö, että sinä jaksat siitä parantua. Et ole tehnyt mitään pahaa tai väärää, jotku lapset vain saavat näin vakavan sairauden. Mutta me hoidetaan se yhdessä pois. Äiti on koko ajan sun kanssa, iskä ja muu perhe tukee sinua kotoa. Illalla mietteet saivat myös kyyneleet neidin poskelle. On niin kova ikävä isää ja lemmikkejä. Jännittää niin kauheasti päästäänkö tänään kotiin. Reetta oli huomannut Tessa-siskossa uuden piirteen. Enää Tessa ei halunnut laittaa mikroon ruokaa ensimmäisenä, vaan laittoi Reetan lautasen ekana ja sitten vasta omansa. Verna ja Fanny ovat samanlaisia, ehkeivät taistele niin paljon. Mutta viimeksi ne kuulemma unohtivat sen ja tappelu tuli tyhmästä asiasta. Tessa oli lainannut Fannyn tunikoita ja sitten Fanny kiukkusi kun Tessa palautti ne linttaamatta. Vernasta on tullut entistä hajamielisempi, kun Reetta ei ole huolehtimassa. Kouluunkin menee ilman reppua. Se on niin tottunut tekemään asioita Reetan kanssa yhdessä ja luottamaan siihen, että Reetta huolehtii.
Nyt suuntana on viikonlopun jälkeen osasto ja syöpähoidot. Toivottavasti arvot riittävät kotiutukseen. Vähäkö meitä meinaa jännittää! Illalla Reetta kyseli, joko kotona ollaan parannuttu että sinne voi tulla. Ois jo niin kova hinku päästä kotiin. Ensimmäisenä pitää piilottaa tyttöjen joululahjat ja sitten leipoa korvapuusteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti