PUOLEN VUODEN ETIÄISIÄ

Viime kuukausina minulla on ollut aikaa miettiä asioita, lausahduksia ja vastaan tulleita sanontoja. Koko kesän minä itse narisin sitä, kun en päässyt Ouluun. No kesä meni niin, mutta syksyn mittaan en päässyt Oulusta pois. Olen ollut siis Oulussa noin kahdeksan viikkoa putkeen, sain mitä halusin. Syksyllä olimme Ylivieskassa messuilla. Eräs pöytä veti lapsiamme puoleen useaan otteeseen. Siinä me sitten laumana olimme, myös systeri lapsineen. Kaiken tämän lapsipaljouden ylitse pöydän pitäjä mies osoitti minulle Reettaa sanoen; tämä lapsi opettaa sinulle vielä paljon. Hämmennyin, hörähtelin omaa kovapäisyyttäni. Totesin viimeisen seitsemän vuoden ajan Reetan jo opettaneen minulle eniten meidän lapsista. Eli olenko tosiaankin noin kovapäinen, etten tajua sanomaa. No tässäpä nyt niitä oppirahoja maksellaan. Viikko ennen Reetan diagnoosia olimme suihkussa. Reetta oli kalpea ja laihtunut pari kiloa. Ajattelin itsekseni hänen näyttävän ihan syöpälapselta, raivostuin itselleni kun etes sellaista päästän mieleeni juolahtamaan. Viimeinen sunnuntai kotona, lokakuun 17., tulimme koko akkalauma iltasaunasta. Tytöt vetelivät itselleen tiukat vesikampaukset. Siinä he tuumailivat, mitäs jos olisikin sellainen sairaus että hiukset lähtee. Sullehan sopisi kyllä kaljukin ihan hyvin... Välillä lapset ovatkin toivoneet minun olevan enemmän kotona. Välillä he ovat jopa vihjailleet viidennestä lapsesta. Sillä äitiyslomillahan äidit yleensä tekevät pullaa ja mokkaruutuja. Niin ja ovat kotona. Kerran meidän lapsemme kyselivät minun iästäni, voinko vielä saada lapsia? Ja syntyykö vanhemmilta äideiltä vammaisia lapsia? Olivat taas jostakin oppineet riskisynnyttäjistä. Kerroin esimerkkejä minun ikäisistä äideistä, vieläkin vanhemmista ja heidän lapsistaan. Lähipiiristäkin niitä löytyi heti kourallinen. Tämän johdosta lapset laskivat mahdollisuuteni aika korkealle ja lähtivät naamat loistaen puhumaan asiasta isälle takapihalle. Näin siis meillä hoidetaan asiat, yhteistuumin perhepalavereissa.