LÄÄKEPANIIKKIA

Aamulla jakelin muutaman päivän lääkeannokset. Vaatii kyllä keskittymistä ja matikkapäätä. Lääkkeitä annetaan kolme kertaa päivässä. Aamu kahdeksan, päivä kahden ja ilta kahdeksan aikaan. Vatsansuojalääkettä, jottei vatsa kipristele ja vaurioidu tuhdeista lääkkeistä. Kortisonia korvaamaan lisämunuaisten kortisonin tuotantoa, ne kun lamaantui rankkojen kortisonihoitojen aikana. Ulostuslääkettä, sillä eilinen syöpälääke lamaannuttaa suolen toimintaa. Toinen eilinen pistoksena annettu syöpälääke nostaa verensokeria, eli ruokavalio pitää olla muutaman päivän suurin piirtein sokeriton ( ei siis suklaakalentein avaamisia ). Maanantaista keskiviikkoon menee antibiootti enneltaehkäisemään jonku tohvelieläimen pesimistä suolistoon. Iltaisin annamme rankan solusalpaajan. Käsittelemme sitä hanskat kädessä, puolitamme pussissa ja vältämme sen hengittämistä. Kehotamme lastamme sitten reippaasti nielemään moisen myrkyn. Tämän lääkkeen kanssa maitotuotteet on kielletty tunnin ennen ja jälkeen sen ottamisen. Yleensä soijajogurtin kanssa otettava, mutta eilen Reetta onneksi suostui ottamaan sen vauvojen mangososeen kanssa. Vitamiinit kuuluvat päivittäin otettaviin. Särkylääkkeet tarvittaessa. Suunhoitoon käytämme suolaliuosta ja rakkoihin tuhdimpaa puudutusta. Suun, ruoansulatuksen ja peräaukon limakalvot tuhoutuvat solusalpaajilla. Ihoa hoidetaan pinnallisesti öljyllä, perusvoiteella ja kortisonivoiteilla. Uusi cvk aiheuttaa myös omat puuhansa, sillä se on vielä tuore eikä saa kastua. Paketoimme neidin huolella ennen suihkuun menoa vielä viikon ajan. Nyt kun olemme kotona olen sitten myös pikaoppinut sairaanhoitaja, tosi pätevä sellainen. Minun kuuluu huolehtia cvk:n huuhtelut kolmen päivän välein, haavanhoidot, verikokeiden ottamiset ja toimittamiset laboratorioon. Myös ruokavalio, lääkkeet, ihonhoito, lääkepäiväkirjamerkinnät ja raportointi kuuluu päivittäiseen ohjelmaan. Reetta on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa ja hoitaminen helppoa tällä hetkellä. Omaishoidon tukeen kyseenalaistetaan se, tarviiko lapsi jotain poikkeavaa hoitoa tai huolenpitoa verrattuna muihin ikäisiinsä lapsiin. No miten tämän nyt luokittelee, eiköhän tässä saa olla aika tarkkana ja rekisteröidä joka risauksen. Mielestäni omaishoidon tukea ei pitäisi edes kyseenalaistaa, sillä ilman meitä vanhempia joutuisismme olemaan laitoksessa koko ajan. Entäpäs kuinka vastuu ja huoli kasvaa, jos ja kun hoidot vievät liikuntakyvyn, ruokahalun ja yleiskunnon niin alas, ettei lapsi kykene mihinkään itsenäiseen toimintaan. Tällä hetkellä lääkitys on helppo ja jopa minä ymmärrän sen. Välillä lääkitys vaihtelee muutaman päivän sykleissä ja kellon aikojen mukaan. Siinä onkin nuppi kovilla, että oikea tabu on suussa oikeaan aikaan. Onneksi lapset ovat niin fiksuja, että itse kontrolloivat lääkerytminsä mikäli vanhemmat putoavat kelkasta. Eristyksemme jatkuu yhä, sillä oma immuniteettimme on alhainen. Ei siis mitään julkisia paikkoja, ihmismassoja, kyläilyjä jne. Vain harvat ja valitut henkilöt päästämme kynnyksemme yli, oletko se sinä? Mietippä sitä?