TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 28. joulukuuta 2010

NYT MENE, HUS HUS

Tytöt veivaa puikoillaan ja Verna veivaa dinosauruksien kuvia kynillä. Väinö innostui myös kutomisesta, niin että pomppii kiinni puikoissa, langoissa ja neuleissa." Nyt mene hus hus mamman luokse, senkin riiviö".  Että unelmakolli jaksaakin olla aktiivinen. Äsken menin vessanpäntölle, ihan yksityiselle asialle. Niinpä sinne ilmestyi Reetta kutimiensa kanssa ja pyysi vähä apua. No, minähän siinä sitten viisi kierrosta veivasin. Lopulta neiti minut tehtävästä vapautti. Olen kuulemma ihana mamma kun opetin kutomaan. Kyselevät, koska minä olen oppinut. Mielestäni joskus kuusi-seitsemän vuotiaana, olinkin siinä aika haka. Kakkosluokalla opetin myös meidän luokan poikia virkkaamaan. Osaahan tuo ukkokultakin muistaakseni kutoa, ainaski suoraa sellaista. Paas kattoo talven päälle, paljonko meidän huushollissa syntyy kaulahuiveja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti