PÄIVÄ MENNYT KUIN SIIVILLÄ

Niin jäi korvapuustit tälle päivää leipomatta, onneksi neiti ei itse enää muistanut. Puuhaa on ollut taukoamatta. Huusholli on kuin pommin jäljiltä, kun yritämme päivittää laukkujamme. Kaikkia laukkuja ei uskalla kuitenkaan kerralla purkaa, valmiustila säilytettävä. Olo on uupunut mutta rentoutunutkin. Karvatassut seuraavat tunnollisesti jokaista liikkua. Yksinäisistä hetkistä voi vain haaveilla. Pääsin leikkauttamaan hiuksenikin tänään. Olin varannut Oulussa ajan pari viikkoa sitten. Tietenkin se sattui juuri tälle päivälle, kun olemme pois. Eli sain perua senkin. Haaveilen taas hieronnasta, viimeksi se meni mönkään verenmyrkytyksen vuoksi. Enpä tiiä uskallanko etes ajatella. Mutta mennään hetki kerrallaan. Fanny vähä simputti meitä, kun emme olleet varannut opelta aikaa arviointikeskusteluun tälle viikolle. Onhan se vastuutonta, mutta sallittakoon pienet lipsaukset. Toisaalta väärinhän se on muita kohtaan, kun Reetan sairaus sekoittaa koko poppoon pakkaa. Tessan mielestä on myös epäreilua, kun Reetta sai mangososetta iltalääkkeen kanssa. Joka asialla on niin monta puolta. Pitää pyrkiä ottamaan muitakin yksitellen huomioon. Järjestin laatuaikaa Tessan kanssa käymällä kampaajalla, verotoimistossa, postissa ja kaupassa. Vautsi, mitä elämyksiä!
Nyt lähdemme elämysmatkoille unten maille. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet...