TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

BAILA BAILA

Mamma kävi sitten illalla bailaamassa. Rakennekynnet kopisten, korkkareissa. Olimme kaverin kanssa muita juhlavieraita edellä aikatauluissa. Olimme baarissa jo kymmeneltä ja kotona yhdeltä. Siis muut näyttivät vasta lähtevän liikenteeseen, kun me jo kotiuduimme. Mutta ei haittaa, teki ihan nannaa. Oli vapauttava tunne käväistä vähän ulkona ja relata. Puhuimme asioista kaikilla mausteilla, siis lyhyesti ytimekkäästi ja äänekkäästi koko elämänkirjo pikakelauksena. Ja sitten tanssilattialle hytkymään. Minulla oli ihan hyvät fiilikset koko ajan, eikä mitään hysteriakohtauksia iskenyt. Tunsin olevani vahva ja voivani hyvin. Pikkusiskoni oli myös samaisessa baarissa. Ihana nähdä parin kuukauden tauon jälkeen. Välillä tuntuu, että muille tämä meidän tarina on rankempi asia kohdata kuin meille itselle. Systeri kyynelehti taas vuolaasti, mutta ei se minua haitannut. Se on vain osoitus, että olemme toinen toisillemme tärkeitä. Minulle puski vain huumorinkukka esiin, kun ajattelin olevani kaiken tämän kauheuden keskelläkin perheen isosisko. Kaikki kolme pikkusiskoa ja ikuinen pikkuveli ( 192 cm ), ovat aina minua nuorempia ja minä olen ja pysyn isosiskona. Nauroinkin pokelle lähtiessä tästä roolini rankkuudessa, onneksi kaikki neljä eivät olleet yhtä aikaa liikenteessä. Miten siitä olisin selvinnyt, jos kaikki olisivat olleet yhtä vuolaita. Mutta jaettu suru, on vain puoli surua. Jaettu ilo kaksinkertainen ilo. Meidän sisarussarjassa on jo 12 lasta. Tottakai pistää miettimään, entäs jos kohtalo olisi iskenyt omaan lapseen. Olemme niin avuttomia moisten asioiden edessä. Iskä tekikin eilen tilastoa; jouluviikolla nukutetaan muksuista kolme eri toimenpiteitä varten. Reetalle selkälääke ennen hoitoja, vuoden ikäiselle putket korviin ja kolmivuotiaalle kita-ja nielurisojen leikkaus. Lasten kanssa tulee aina yllättäviäkin asioita vastaan. Ei ole takuita, että lapsi pysyy/säilyy terveenä, vaikka syntyisi täysin terveenä. Osastolla olemmekin vanhempien kanssa miettineet usein lausetta syntyvästä lapsesta "kunhan on terve". Se ei todellakaan takaa mitään, vaikka pyöräyttää täyden kympin muksun maailmaan. Siitä se elämä vasta alkaa. Kaikkea voi siis tulla vastaan ennemmin ja myöhemmin.

1 kommentti:

  1. Mukava oli käydä viihteellä! Nopeita kun yleensä olemme, ei tämäkään bailuilta liian pitkään venynyt. Lyhyemmässäkin ajassa saa kaiken olennaisen mahtumaan iltaan. Ääni on pikkasen käheenä, mitä kovasti ihmettelen...enhän minä edes laulanut saatikka kauheesti ääntäni korottanut...mahtaako syy olla tupakin höyryt, joita jouduin hengittämään vasten omaa tahtoani...oli mieten oli, hengissä ollaan ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Muistin juuri, että pitää tsekata kännykkä! Ja muistin, että olen sulle velkaa...pistän velkani joulupakettiin jossain muodossa!

    VastaaPoista