TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 17. joulukuuta 2010

IHANA PERJANTAI

Onpas päivään mahtunut paljon positiivisia väreitä ja asioita.
Olen päässyt hierojalle. Teki todella nannaa ja kipeääkin. Vasen puoli lapaluiden kohdalta oli todella jumissa, siis sydämen puoli. Rintaranka ja rinatkehä oli sitäkin kipeämpi, piti hiukan äännähdellä hierottaessa. Kuulemma tuskaa, surua ja pahaa oloa kuvastavaa aluetta. Mikäpä minulla sellaisia alueita on rassannut, tämä pelko ja kriisikö? Lopputulos hieronnasta oli todella hyvä olo. Kannatti siis rääkkäyttää itseä.


Ulkona on todella kaunista, sinisiä hetkiä pitkin päivää.
Paikallisessa kaupassa yksi minulle tuntematon mies seurasi minua. Olin kuulemma ihanin ja kaunein hänen näkemä nainen. Hän halusi toivottaa minulle oikein hyvää joulua. Hän olisi myös kätellyt... Miten hän tajusikin kauneuteni  ja ihanuuteni naama hierontarasvasta kiiltäen, pipo korville vedettynä? Oliko sisäinen loisteeni, joka hänet häikäisi? Olisi tehnyt ihan mieli halata kättelyn sijaan, mutta sanoin olevani infektioeristetty ihminen. Eihän minua tietenkään yhtään olisi haitannut rähmivät silmät ja kahden promillen humala. Toivotin hänelle hyvää joulua ja kiitin kauniista sanoista.
Kotona on touhuttu joulunisuja, torttuja ja pipareita. Potilaammekin rokkaa essu päällä ja leipoo tanssien. Voi sitä pyllyn pyöritystä kun tulee hyvä joulubiisi. Kuuntelemme Finlandersien joululevyä. Tytöt laulavat mukana, moni laulu on heille koulusta tuttu. Reetta myhäilee, kun ei ole pelkoa hiusten tippumisesta pullan sekaan. Kuulemma häntä on siitä ihan turha syyttää, jos niitä löytyy. Tämä on sitä kaljuhuumoria!
Olin kuulemma tehnyt aivan loistavaa ruokaa, enpä tiiä kertoisinko mitä. Jauhelihakeittoa, todella omaperäistä, mutta herkullista.  Tytöt söivät todella valtavasti.
Laitoin uuniin myös paistumaan puolukkaohrapuuroa ja sieni-ohrapateeta. Olemme itse keränneet näihin tarvittavat sienet ja puolukat. Ne on niitä yhteisiä kauniita syysretkiä lasten kanssa. Kokkasimme siis hyvillä mielin, kun muistelimme metsäretkiä.

Kaikki on siis hyvin. Kotista on kiva leikkiä ja kaikilla on hyvä mieli.

4 kommenttia:

  1. Kaljuhuumori-loistava keksintö! Hyvä tytöt!!
    Olen koukussa tähän blogiisi..... ja olin huolesta soikeana kun en pariin päivään tiennyt kuulumisianne. Onneksi pizzatti ja Pasi kertoi kaiken olevan kunnossa. HUH!

    VastaaPoista
  2. Käyn lukeen harvase päivä tätä blogia. Ja on kiva lukea näitä iloisia uutisia! sano terveisiä kaikille tytöille, ois kiva tulla käymään katsomassa pitkästä aikaan! mutta varmasti teillä on raskasta nytte. mutta tsemppi kaikille! (:

    VastaaPoista
  3. Heips Riina! Sinäkikö täällä lueskelet? Olet varmasti teidän syksyn aikana kasvanut mielettömästi lapsena, nuorena ja isona siskona. Tiedät mitä on epävarmuus, huoli ja pelko. Saat kyllä käydä vaikka ulkoilemassa muksujen kanssa. Eristys kun jatkuu yhä... Olit silloin aikanaan tosi tärkeä kaveri typyille.
    Terkkuja kotiin!!

    VastaaPoista
  4. Todellaki luen, heti kun kuulen että kirjoitat tätä niin siitä lähtien seuraan. Tiedän tunteen. Se olisi tosi mukavaa, yks päivä kun siivosin joulusiivouksia niin löysin teidän tyttöjen piirtämiä piirustuksia kaapista (: ovat kyllä niin ihania että! sano tytöille terkkuja ja hyvää joulua ! (:

    VastaaPoista