IHANA SUNNUNTAIAAMU

Kolistelin kotiin siis yöllä yhdeltä. Pääsin keittiöön saakka, ilman että vahtikoiramme heräsivät. Tai näin luulin niiden nukkuvan. Kaino oli makkarissa herännyt, muttei uskaltanut yksin tulla vastaan. Onneksi Reinokin unestaan sen verran tokeni, että tulivat katsomaan kuka tuli. Voi taas sitä jälleennäkemisen riemua. Väinökin oli kuin kissa pistoksissa, kun piti keherätä ja puskea.
Nukuimme koko lauma puoli kymmeneen. Ensin könysi Verna keskelle, sitten Fanny toiseen kainaloon. Saman tien tuli Tessa ja Reetta samaan sänkyyn. Minä olin siis sängyssä Pasin takana. Koirilla oli taas niin tunteellsia aamupusuja tarjolla, että siinä omakin sydän pakahtuu. Kaino jotenkin kiepsautti itsensä sänkyyn Verna päälle todella matalaksi ja pussaili minua. Näki heti, että se tiesi olevansa kielletyllä alueella ja yritti maastoutua huomaamattomaksi. Samassa Reinokin paukautti sänkyyn todella huomattavalla tavalla. Se ei edes yrittänyt maastoutua, vaan puski suoraan kohti ja nuolemaan. Väinökin oli samassa laumassa. Kyllä ne osasivat heti lähteäkin, kun kehotettiin. Mutta oli vaan niin kauhea pakko päästä pussailemaan mammaa ja kun ei muuten yltänyt niin pakko oli rikkoa sääntöä. Mikäs tässä moisen palvonnan kohteena on ollessa!
Näinä kotipäivinä elikot jaksaa minua palvoa, mutta lasten palvomisesta ei ole tietoakaan. Eilen piti karjua samoista asioista pää punaisena kymmeniä kertoja. Kuin seinille puhuisi, kuiskaisi, karjusi, huutaisi. Ei minkäänlaista reaktiota. Lähdin eilen koirien kanssa ajelulle ja ulkoilemaan. Kerroin suunnitelmistani kyllä muksuille, mutta läpi meni niin että suhisi. Olen päätänyt, etten toista asioita aina kymmeniä kertoja. Jos ei  mene jakeluun, niin voi että. Olin ollut kotoa pois jo puolisen tuntia kun Fanny soitteli missä olen. Olisi kuulemma halunnut mukaan. Kohta teen saman tempauksen, paas kahtoo millä taajuudella nyt ovat...
Kaverini jaksaa vuodesta toiseen ihmetellä näitä meidän nukkumiskokoonpanoja, välillä löydymme täysin eri paikoista kuin mihin illalla menemme. Tavoite on, että jokainen nukkuu omassa sängyssä. Toissa iltana olin tulossa omaan sänkyyn, sieltä löytyikin Fanny ja Tessa. Niiden piti vain hetki käydä haistelemassa meidän tyynyjä, mutta turtuivat ilmeisesti tuoksusta ja nukahtivat. Katsoin parhaaksi itse mennä Tessan sänkyyn.  Eihän tuollaisia umpiunisia rentoreginoita jaksa mihinkään kannella.

Muutama vuosi sitten heräsimme siihen kun ulko-ovi kävi. Systeri hiipi sisään. Huusholli oli hiiren hiljainen. Meidän sängystä alkoi sikin sokin päitä nousemaan. Koko kuusihenkinen perhe nukkui samassa sängyssä. Pulpahteli pystyyn sieltä täältä samanlaisia takkutukkia. Systeri nauroikin, että olisi pitänyt saada ikuistettua kun Turhapurojen perhe herää.
Tajusin juuri, että huomenna on maanantai. Toimittelen Reetan verikokeet labraan. Ne tehdään täällä ja soitetaan Oys:iin. Siellä ne taas analysoidaan ja soitetaan tulokset meille. Kuvio menee sitten niin, että jos tarvii tankkausta ( punasoluja tai tromppareita ) niin me lähdemme tankille sairaalaan. Mikäli tulehdusarvoissa on jotakin häikkää niin joudumme osastolle. Olemme myös maailmanlaajuisessa tutkimuksessa mukana. Huomenna arvot kertovat, voidaanko Reetan kohdalla nostaa iltalääkkeen annostusta. Olemme siis nousevassa ryhmässä tämän lääkkeen osalta. Ainahan arkipäivissä on tietty lataus ja jännitysmomentti olemassa. Päivän suunnitelmat saattavat muuttua hetkessä. Neiti voi todella hyvin ja rätkätys käy.
Meillä leikitään jälleen koulusta. Tessa on opettaja. Silityslauta on koulupulpetti ja siinä napottaa kolme oppilasta rivissä. Oppiaineita on paljon ja Tessa kuulostaa aika napakalta opelta. Ketähän lie matkii.
Verna on häirikkö; röyhtäilee, piereskelee ja kulkee omilla taajuuksilla. Toivottavasti se ei todellisuudessa ole tuollainen kauhuoppilas! Säälin opettajaa, mikäli se on tuollainen tunneillakin. Koulussa napottavat myös elikot, lähinnä nappaavat terottimia ja kyniä oppilailta. Väinö leikkii milloin milläkin mikä pyörii. Nyt rehtori, koulun päälliikkö, johtaja ja pomo ( siis minä ) hyppään kuvioihin mukaan. Vuorossa on koko koulun yhteinen ulkoilutapahtuma. Koirien kanssa eväsretki jokijäälle ja metsään. Paas kahtoo, uskooko meidän oppilaat mitä rehtori suunnittelee, vai meneekö rehtori ihan yksinään?