Mitä palvelua! Sain herätä aamulla valmiiseen aamupalaan. Kahvi oli keitetty, höttömunakas paistettu ja se tarjottiin iduilla, mozzarellalla ja kinkulla. Ei paha. Itselläni oli todella levoton yö, liskojen sellainen. Alitajunta kun keksii noita kepposiaan, siinä ei uni pysy nupissa. Lopulta nousin ylös lukemaan ja katsomaan telkkaria. Torkuin sitten nojatuolissa, Kaino sylissä ja niska vinossa. Kuudelta aamulla kömmin omalle paikalleni sänkyyn.
Olen nyt tuudittautunut useita päiviä hyvään oloon ja pelkään sen kostautuvan. Omatunto soimailee, kun moni asia taas tuntuu itsestään selvältä. Tietty tuo tuleva sairaalakeikkakin mietityttää. Mennäkkö ja tullakko taksilla? Vai omalla autolla? Mikäli menemme taksilla, kuinka kuljen Oulussa? Paljonko pitää roinaa raahata mukana? Riittääkö kolmen päivän kevyt varustus, vai pitääkö ottaa koko joulun ajan kamppeet? Mitä kaikkea pitää muistaa huolehtia ennen lähtöä? Olenko muistanut kaiken?Itse nousin ylös suht uupuneena. Tarjoilijamme pyörivät essuissa keittiössä. Kysäsin yhdeltä kohteliaalta ja kaljulta tarjoilijalta kuinka hän nukkui. Vastaus kuului; tietenkin nukuin hyvin. Eli mitäpä tässä asioita paisuttelemaan, mennään tällä asenteella.
Onko väärin tuudittautua hyvään oloon...? Miksi omatunto soimaa, kun moni asia tuntuu itsestäänselvältä? Eiköhän vain anneta hyvän olon tuntua ja nautiaan siitä kun siltä tuntuu. Ei ole väärin nauttia olostaan, hyvän olon tunteista, pienistä iloista silloin kun niitä kohdalle tulee. Niitä huolia kun tahtoo olla ihan liikaa meillä kaikilla aikuisilla. Kostautuuko hyvänolon tunne? Mielenkiintoinen kysymys. Ainahan sielä yläilmoista alas tullaan ennemmin tai myöhemmin, joko pehmeästi leijaillen tai kunnolla mätkähtäen... Sen aika on sitten kun on, ei murehdita huomista!!!
VastaaPoista