Vetää vähän hiljaiseksi. Joulupäivän aamu, kauniita sinisiä hetkiä, lasten ääniä ja massut täynnä puuroa. On aikaa olla yhdessä, pelailla, imuroida, leikkiä ja löhöillä. Nyt suunnitelmissa on ulkoilua koko poppoolla. Paketeista tuli mm. rattikelkka, pelejä, puuhastelua, askarteluvehkeitä, tuoksuja, ulkoiluvatteeita, kenkiä... Aamulla ulkoistin itseni ja koirat. Kamera, pyjaman päälle vähän toppaa ja maistelemaan aamua. Luonto oli täynnä upeita värejä, sinisyyttä ja kauneutta. Sain uuden sellaisen luisuvan ja liukuvan kännykän. Siinä onkin opetteleminen kuinka se pelittää. Ulkokuoren päällä on myös jokin luiston- ja töyssynesto, ihan kuin minun käyttötaitoihini ei taas luotettaisi. Paas kattoo saanko sillä mitään aikaiseksi, etes puheluihin en osaa vielä vastata. Eilen vähän ahdistuinkin sitä käpälöidessäni, kun kaikki pitää taas opetella alusta. Ukkokulta lohdutti, kait minä senkin opin jos olen oppinut tämän bloginkin. Uusi känny on ihan aiheellinen, entinen on teipattu ihoteipillä ja välillä pätkii ja rutisee.
Eilinen jouluaatto meni ootellessa ja oleskellessa. Kävimme mummulla ja papalla pikavisiitillä. Sieltäkin löytyi isot kassit pukin tuotoksia. Kävimme haudoilla muistelemassa esi-isiämme kynttilöin. Lapset suunnittelivat tuovansa sitten omien lastensa isovanhempien ( eli minun ja Pasin ) haudoille kynttilöitä. Mielessä pyöri jo monia tarinoita, mitä lapsena tuli tehtyä, ennenvanahaan. Eli kysymys kuuluikin onko silloin sitten tämä vuosi jo ennen vanahaa, kun heidän lapset ovat lapsia. Siis onko vuosi 2010 jo ennen vanahaa vuonna 2030? No onhan se.
Lahjoja tuli valtavasti, kuulemma enemmän kuin ennen. Menihän tuo välillä kilpalaskuksi, kellä eniten ja mitä. Kait ne pienet kateudenpuuskat kuuluukin tuohon ikään ja lapsuuteen. Lemmikeille tuli myös pureskeltavia ja syötäviä paketteja. Onnellista ylpeysmurinaa ja hännän heilutusta. Väinö sai hiiriä, teko sellaisia. Niitä se nyt retuuttaa ja nakkelee ympäri huushollia. Nyt se makaa sängyllä selällään, saalis pään alla. Kyllä ne on melekosia lapsukaisia nuokin.
Reetta voi hyvin, ruoka maistuu ja leikit myös. Nyt neiti maalaa prinsessataulua. Eilen kokosimme koko perheen voimin sellaisen koira-aiheisen palapelipallon. Lahjaksi tuli myös 500 palan palapeli, sen kanssa menikin pikkutunneille saakka. Pasi sai sen yön hiljaisina tunteina lopulta valmiiksi. Elämä on normaalin tuntoista. Itse välillä meinaan vain herkistellä... Mutta sehän ei ole ollenkaan uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti