TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 18. joulukuuta 2010

PAKKANEN POSKIA PUREVI

Kävimme koko porukalla ulkona jyskäämässä. Pakkasta liki 18 astetta, lähes täysikuu. Muksut leikkivät pelto-ojissa röllejä ja menninkäisiä. Mukana tietty koirat. Väinökin oli vähän aikaa terassilla, mutta kyllä se tietää missä on lämmin olla. Palasi huutaen sisälle ja sänkyyn. Laatukolli.




 Täällä se makkarissa taas tutkiskelee lahjakasseja, uhkaavasti rapisevat. Pakettien kulmat on jyrsityn näköisiä. Eilen se kerkes ostoskassin kimppuun hyökkäämään. Sai hetkessä nurkan auki ohrasuurimopussista ja ranskankermapurkeista kannet. Reetta vetää laumassa täysillä. Eipä näytä sairaus hidastavan. Tänään se harmitteli tulevaa Oulun keikkaa, sillä pelkää Tessa syövän sen hedelmäsoseet sillä aikaa. Muuten häntä ei huoleta tuleva reissu, se on vain käytävä. Toivottavasti aikataulut pitävät ja pysymme terveinä. Tällä asenteella toivottavasti pystymme jatkossakin hoitojaksot lusimaan. Reetta sai päiväkodista tervehdyksen. Paketissa oli kaksi kirjaa; Jesse ja keittokirja. Neiti pomppi todella innoissaan lahjoista. Tänään hän on taas itse ollut huippukokkina. Ruokana spagettia, jauheliha-sipuli-oliivikastiketta parmesanjuustolla. Näytti maistuvan hyvin...
Tuolla ulkona ollessamme muistui taas mieleen viime viikkoinen lohkaisu lapsilta kun menimme jokijäälle; äiti älä mee sinne jäälle, se kestää vasta hevosia!
Eilen saimme loistavan dietti-idean. Meidän jääkaappimme ovet ovat mustaa lasia. Mitäpäs jos lasien tilalle vaihtaisi peilit? Eipä kaappi pahemmin narahtelisi, kun omakuva pönöttäisi peilistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti