Tekipäs nannaa, kävimme ulkoilemassa parin tunnin ajan. Ensin metsässä evästellen, sitten jokijäällä moottorikelkan kyytiä saaden. Alkoi posket punoittamaan ja varpaita kipristelemään, pakkanen kirrasi kolmisen astetta tuona aikana. Mukana olivat siis seitsemän tyttölasta, kaksi mammaa, meidän koirat ja Bono-serkkukoira 5 kk. Siinä kun sitten evästelimme koirat hankea kaivelivat. Ja mietä sieltä löytyikään. Bono kulki onnessaan suusta jotain vilkkuen. Ja se jotain oli käytetty kortsu! Vähäkö systerillä meni örkkismiseksi koko homma, kun tajusimme mitä koira onessaan imeskeli. Pentukoira oli aivan innossaan eikä puhettakaan , että olisi siitä halunnut luopua. Perään ei auttanut lähteä, piti vain toivoa ettei se niele sitä. Olisipa kiva lähtä eläinlääkärille operaatioon kortsunpoistoon. Hangesta löytyi myös toinen samanlainen. Olimme siis kutupaikalla. Aatella paukkupakkasella metsäautotiellä. Hätä ei lue lakia, onneksi ainaki kumit oli mukana. Toivottavasti käytössä oli auto tai traktori, sillä muutenhan käsittääkseni kumit paukkuu rikki pakkasella. Ekana tuli mieleen teinit, mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka kypsistä tapauksista on kyse.
Vähäkö jännää, onneksi emme sentään työntouhuista yllättäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti