KAULAKKAIN

Eilen illalla tuplat olivat kaulakkain tietokoneella. He puhuivat siinä ummet ja lammet samalla kun pelailivat. Seurasin sivusta. Verna silitteli Reetan kaljua, siveli ja pyöritteli. Totesi tuntuvan vähän piikkiseltä. Siihen Reetta oikaisi, ettei ne mitään piikkejä ole vaan sänki. Näinpä asioista täytyy puhua oikeilla nimillä.

On loistavaa huomata kuinka luontevasti kaljuun suhtaudutaan, välillä ollaan jopa kateellisia kun Reetan ei tarvitse huolehtia hiuksista. Varsinkin Tessalla luonnonkiharaisella lapsellamme tuntuu olevan noita huonoja hiuspäiviä noin yhdeksäntoista viikossa.
Reetta hoitaa kaljuaan huolella, rasvaa ja sivelee. Välillä se tuoksuu ruusulle, välillä jollekin muulle ihanalle. Usein hän kyselee; kiiltääkö kalju? Yhtä hyvin kuin Jorma Uotisella? Kait se on jokin kaljunkiiltomittari. ;)