sunnuntai 26. joulukuuta 2010
OLISIPA TÄMÄ VAIN PAINAJAISTA
Toivon joskus herääväni tästä mustan huumorin painajaisesta. Välillä ahistaa ja puristaa. Äsken näkyi kooste kuorosodan voittojuhlista osastolta. Tajuntaan iski jälleen voimakkaasti osaston kokemukset. Ohjelman jälkeen kännykkäni piippasi tasaiseen tahtii, olipas muitakin säväyttänyt. Nyt puristaa ja itkettää.
Päivä on mennyt loistavasti. Olemme olleet koirien kanssa ulkona lenkillä ja joella. Päivä on ollut loistava ulkoiluun. Otin päivälevotkin nojatuolissa. Kaino on uskollisesti mun sylissä lämmittämässä. Se on ilmeisesti ikuinen sylikoira. Reetta jaksoi kävellä reippaasti koko reissun, jopa välillä muita paremminkin. Nyt on aika raahautua pesulle ja kaivautua peiton alle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä valui tälläkin mammalla kyyneleet kun koostetta kahto. Aivan mahtava juttu kyllä kun voitto ko. osastolle tuli, todellakin hyvään tarkoitukseen. Voi miten nätti tyttö Reetta on ilman hiuksiaki! Terkkuja! :)
VastaaPoistaMuistan miten mäkin katsoin sitä ja itkin täällä kotona yksikseni. Täysin tietämättä silloin siitä, että myös mun lapsen sisällä kasvain senkun kasvaa ja kuukauden päästä ollaan sytostaatti tipassa K10 osastolla Helsingissä.
VastaaPoistaAbsurdia.
Halauksin, Minna