TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 21. joulukuuta 2010

ETTÄ NE JAKSAA TAPELLA!

Verna tuntuu saavan häädön huoneesta. Tappelu kärjistyi käsirysyksi, kiljumiseksi ja kiristykseksi. Kun Reetta ei noiden letkujen kanssa pääse lätkimään, niin hän yrittää savustaa Vernaa ulos huoneesta. Tuossa ne nokatusten tiuskivat toisilleen ja repivät TopModel-juttuja toisiltaan. Muutenkin Verna jo eilen parin tunnin jälkeen kyseli, että tätäkö tämä on. Eikö täällä tapahu mitään? Nyt Reetta sanoo, että Vernan pitää käyttäytyä täällä kunnolla kun tämä on hänen koti. Vernan mielestä Reetan koti on kotona. Reetta on taas sitä mieltä, että täälläpäs silloin kun hän on hoidoissa. Vernan pitäisi kuulemma saada linja-autokyyti ovelta ovelle. On tyhymää odottaa, kun ne menee aina väärään suuntaan. Tietääkö äiti etes kummalla puolella tietä kuuluu olla? Äiti kävelee liika lujaa tai sitten liian hiljaa. Toppahousutkin putoaa ilman henkseleitä. Kaikenlaisia tiukkapipoja sitä tulikin raahattua tänne mukana.
Nyt taitaa tulla nukkumatti.... Reetta käski ostamaan jauhelihaa nukutuksen aikana, että voisin tehä jauheliha-oliivi-spagettiherkkua.
Olikin todella nopeat tirsat. Neiti haluaisi leikkimään kaverin kanssa. Mutta eipä taida onnistua, kun pitää vielä maata pää alaspäin ja sitten alkaa tippa... Sormenpäistä yrittivät ottaa happitasoja yms, mutta paksu lakkakerros ei antanut tuloksia. Anturit siirrettiin varpaisiin, kas kummaa lakkaa sielläkin... Tyyli-lyyli ennen kaikkea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti