Tähän viikkoon on sopinut myös erittäin paljon positiivisia ja ihania asioita. Ensinnäkin Reetta voi loistavasti. Veriarvot ovat hulppealla tasolla, alkoivat nousemaan itsekseen. Kenties, ehkä, toivottavasti, Reetta säilyi ilman valtavaa solukuoppaa ja infektiota. Aivan ihana asia. Kesäflunssa on meillä kaikilla, nenä torisee, yskityttää ja kurkkua kutisee. Mutta jospa se ei mihinkään valtaviin mittakaavoihin paisuisi.
Meillä on pyörähdellyt vieraita milloin miltäkin suunnalta. Olen saanut viettää naisteniltaa ystävieni kanssa mökillä. Nauraen, nautiskellen ja hyvillä mielin. Tosin minun jalkani hidasti sielläkin menoa, jouduin konttaamaan saunaan, jotta ehtisin yhtä aikaa muiden kanssa. Kävely oli jo silloin niin kovin vaivalloista... Olemme suunnitelleet pihastailausta koko perheen voimin. Toteutus ja lopullinen ideointi on sitten päätynyt Pasi ja blondien tekemäksi. Takapihamme on saanut uutta rauhaa, harmoniaa ja seesteisyyttä. Sielu lepää yhä rennompana suihkulähteen äärellä.
Perjantaina saimme pärekorillisen valmiiksi poimittuja, valmiiksi perkattuja, valmiiksi pussitettuja mustikoita. Todella ihana ylläri. Kiitos vielä tuhannesti! Niin kuka voi tajuta, ettei lapsen syövän aikana ehkä ensimmäisenä juolahda mieleen marjat, säilöminen ja pakastaminen. Kukapa muu kuin toisen syöpälapsen perhe. Oli todella ihanaa viettää päivää yhdessä, suurella laumalla. Oli ihanaa menettää ajantaju ja antaa lauman leikkiä. Ruokaa, aurinkoa, kohtalontovereita, rentoa oleilua. Uusia ystäviä lapsetkin keskenään, kivoja leikkejä ja naurua. Yhteensä kahdeksan lasta ja meidän elikot, hyvin sujui. Olemme viettäneet myös serkkutytön synttäreitä porukalla, leikkien ja herkkuja syöden.
Olen saanut käydä hierojalla, analysoimassa omaa tilannettani. Teki todella hyvää. Olen myös pyöräillyt, sillä haluan maisemien vaihtuvan. Autossa kytkimen painaminen rasittaa tuota rasittunutta jalkaani aivan kauheasti, joten en ole paljon autoillut. Pyöräilyssä en tunne polkiessa jatkuvaa kipua, mutta laskut, nousut ja ylämäet tekevät niin nannaa... Reetta näyttää kokevan samaa vauhdin hurmaa, kun polkee kuin reikäpää.
Illalla taaplasin itseni sänkyyn, lähes kivuttomaan, jalka koholla asentoon. Häilyin jo unen rajamailla, kun Reetta tuli viereeni. Neiti pussaili, puhui rakkaudesta ja herätti minut. Sitten oli kovin huolissaan heräsinkö minä jo kokonaan ja saanko uudestaan unen päästä kiinni. Onneksi sain.
Yöllä Reetta puheli unissaan ja nyt kuuluu naurua unen läpi. Lapsellamme näyttää ja kuulostaa kaikki olevan ihan hyvin. Oivalsin juuri, että taidan kaivautua Reetan kainaloon takaisin. Sillä ihan oikeaan aamuun on vielä aikaa. Kannattaa ottaa uusiksi, sillä ensimmäinen herätys uusitaan epäpuhtauden vuoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti