NÄYTTELY ALAVIESKASSA

Monihan luulee, että kerron ja avaudun kaikesta täällä. Ei hätää, en kerro. Niinpä nyt sitten hiukan puskasta hehkutan, että eilen pystytimme tyttöjen kanssa yhteisnäyttelyn. Hiukan silleen vasemmalla kädellä, ilman suurempaa haloota. Joskus kevättalvella kun olin Reetan kanssa Oys:ssa sain puhelun, jossa pyydettiin pitämään näyttely Alavieskan kirjastoon. Mitä meikä tekee, suostuu tietenkin, tietyillä varauksilla koska kantis kakkonen oli vasta päivämääränä kalenterissa.

   Nyt maanantaina, jälleen osastolla, sain puhelun näyttelyn avaamisesta. Olin jo luullut, ettei minua enää muisteta koko paikassa, kun ei ole enempää oltu yhteyksissä. Oli muistettu, sillä he laittoivat juuri lehti-ilmoitusta aiheesta. Mikäpä siinä, onhan meillä tuota matskua vaikka kuinka, varaston siivousoperaatiossa sen olemme havainneet. Suostuin ja innostuin välittömästi. Eilen kuitenkin jotenkin eksyin maalaustarvikeosastolle ja olisi tullut "satoa" vaikka kuinka, mutta onneksi piti lähteä pystyttämään. Josktakin se luovuuden vipu sai jälleen sykäyksensä, vaikka luulin olevani niin jumissa maalamisen saralla. Teki hyvää, voi kuinka tekikään hyvää töhertää. Ja paljonko ehtii muutamassa tunnissa, se jaksaa hämmentää. Kiitos nopeasti kuivuvien akryylimaalien. Reettakin maalasi ihanan lammastaulun, se vietiin seinälle kyllä kosteana. Valmistui ihan nappiin. Välillä sitä hidasti kaiken maailman maitokärryprojektit ja sulkapallot ja sen sellaiset. Reetta teki työnsä ihan itse alusta loppuun, olen todella ylpeä lapsestani. Ihku Mää valmistui, todella symppis lampaanlapsi.

Hiljaista tuhertamista keittiöateljeessamme.



Tästä se idea lähti.

Mää

Jotenkin nämä ohrat olivat tullakseen, vaikka ensin ajattelin maalata papukaijoja ja sademetsiä, ohrat veivät voiton. Sademetsäfiilikset jääkööt vielä hautumaan...

Oksia...

Elokuu, pieni osa isoa taulua.

Lisää kukkivia oksia...

Kukkiva kirsikkapuu, kolme kertaa.

Näytteilleastettajat, visertävät tuplat.

Kuudestoista hääpäivämme oli eilen, sen innoittamana maalasin tekstini kuvaksi.
Laitan koko sepustuksen luettavaksesi.
Teksti soi kauniisti, kiitos kanssasisaren, joka sen sai soimaan.

KAKSI PUOLIKASTA

Ilman toisiamme,
puolikkaita olemme.
Kaksi erillistä,
joita yhdistää juuret yhteiset.

Kuin puu ilman juuria,
kaadun ilman sinua.

Olen vaillinainen,
kuin orpo yksinäinen.
Jaamme ilot huolet,
sä jatkat ajatukseni loppuun.

Kuin puu ilman juuria,
kaadun ilman sinua.

Olemme kuin yksi,
toisiimme liitetyksi.
Orpo ilman sua,
me tarvitsemme niin toisiamme.

Kuin puu ilman juuria,
kaadun ilman sinua.
.
.
.


P.S.
Pystyssä ollaan vieläkin, hitsin napakat juuret...