JONNINJOUTAVIA LÄTINÖITÄ

Ei minulla oikeastaan mitään kirjoitettavaa ole, kunhan tyhjäkäynnillä naputtelen. Tyhjänpanttina ja jonninjoutavana. Lapset ovat lasittunein katsein Simpsoneiden kourissa. Mies saunoo kaverinsa kanssa. No, Tollo pyytää ulos, naukuu nätisti. Koirat makaa jaloissani. Sain juuri puhtaat tiskikoneesta ja latasin uudet tilalle. Olen imuroinut tänään vain kerran, mies imuroi kuitenkin töiden jälkeen akuuteimmat kohdat toistamiseen. Kirppariroinat on päivitetty säkkeihin, sunnuntaina levitellään ihmisten iloksi. Reetalla kävi ope ja hyödynsin sen ajan pururadalla koirien ja kaverin kanssa. Kanaa grillasimme, tuorepastaa pestolla ja valkosipulilla lisäksi, vihersalaattia kulhollinen kyytipojaksi. Ruokajuomana kuplivaa vettä. Kaverilla kipaisin päivittämässä kuulumiset. Posti toi hevoslehti-mainoksen, en aikonut hevoslehteä tilata, vaikka neljä halusi. Auto pitäisi imuroida. Pyykkiä on taasen kertynyt. Omenat tippuu puista, onkin hyvä sato. Makasin kirjan kanssa Mökömajan terassilla Tollo mahan päällä kirjaa lueskelin, yritin ottaa aikalisän ja löytää rentouden. Näin oravan koivuun kiipeävän. Enpä ole aikaisemmin tajunnut meillä olevan oravaa takapihalla, kun ei ole kuusiakaan. Kuuntelin kaikkea mitä voi korvilla kuunnella. Pilviä en kuullut taivaalla, mutta tuulen siinä taivaan ja maan välissä kuulin. Junakin jyskytti, Pohjoisen juna. Oravan rapisutus kuului, Tollon kehräys. Naukulasta kuului Vienon tiu'n kilkatus. Kuulin kuinka Verna saapui kieli laulaen koulusta. Reetta maalasi papukaijaa, vei minun ideani. Siitä p-kaijasta tuli värikäs ja hauska. Verna päätti maalata sianporsaan. Hahmottelin sitä kaverina kalvon päälle. Hahmotelma muistutti enemmän lasten isää, kuin sievää porsasta. Ei se paha ollut, en sitä tarkoita. Fanny kävi kummankin koiran kanssa erikseen lenkillä. Posket on niin kauniit punaiset ja hymy leveä moisen jälkeen, koirillakin on leveä hymy. Fanny aloitti maalamaan Vienoa, sellaista lähikuvaa. Kuvassa on upeat merensiniset silmät lähikuvassa, ei helppo aihe. Vernalla on rakko jalassa, tai molemmissa. Verna, kotihiiremme, oli eilen Muksarissa. Viikon neiti sitä suunnitteli, tietämättä edes mistä on kyse. Onko se musiikkileikkikoulu vai muksudisko? Sanoin olevan diskon. Ei aikonut tanssia ja kysyi saako tulla takaisin jos ei huvita. Annoin luvan. Kotihiiremme keräsi kaveriporukan ja lähti. Kotiin tuli vasta "valomerkin" jälkeen intona ja jalat kipeinä. Ensimmäiseen viiteen minuuttiin oli tullut vain savua koneesta ja kauhea meteli. Sen jälkeen olikin pitänyt tanssia koko ilta savun seassa. Nyt on sitten jalat kipeänä ja rakoilla. Sellainen kotihiiri meillä. Mikähän lie siitäkin kuoriutuu kun vauhtiin pääsee. Nyt harmittaa, että kerran kuussa vain on moinen rieha. Tessalla oli kuntotesti koulussa, sama testi toteutettiin kotona muille tytöille. Mamma on rapakunnossa, lapset ei, miehestä ei ota selvää. Viikonloppuna olimme venetsialaisia juhlimassa Kalajoella meren rannassa ja mökillä. Ihana mökki, systerin miehen vanhempien, nostalginen ja rauhallinen paikka. Sielu lepäs, sen mitä minun sielu voi levätä. Uin meressä tunnin, kuin ainakin vonkale tai hylje konsanaan. Lapset uivat mukana. Uin vedestä törröttävälle kivelle, Tessa ja Fanny uivat kellukkeiden kanssa perässä. Reetta tuli soutaen samaiselle kivelle. Verna rannalta huuteli, että muistanhan minä kuinka helposti suoni vetää kylmässä. Ihana holhooja, ei vetänyt suoni. Verna istui kuivilla pelastusliiveissä, kasteli varpaansa tai taisi olla polvitaipeita myöten. Nukuimme siskonpetissä, silleen limittäin. Minä nukuin kolmisen tuntia ja muut enemmän. Mies nukkui makuupussissa terasssilla, sudenkorentoja kuunnellen. Kauniita moiset korennot, niitä kuvasimme, kun ne kaislikossa suhisivat. Syyskuuksi muuttui aikalaskuri yöllä, enää aamulla emme tarenneet uida, tuulikin. Kauniita kuvia on napsittu, muistoja tallennettu. Mökkikamoja paikoilleen kotona palautettu. Automme on tilaihme; kuusihenkinen perhe, kauhiasti ruokaa, makuuvehkeet, kalastusvehkeet, pesuvehkeet, Mökömajan sohvan patjat ja kaksi koiraa. Oliko siellä sopua, ajoittain sitäkin, sikäli mikäli minä en käämejäni käryyttänyt. Kauhiasti tahtoo kärytä, huomiota kerjätä tämä mamma käämejä käryyttämällä. Jonninjoutava lätisijä. Simputin miehen heittämään Oulun keikan kaksin Reetan kanssa, en lähtenyt mukaan. Vaihteeksi siivosin ja pyykkejä turruutin kotona senkin ajan. Niin ja käämejäni käryytin. Illalla menin hölskymään tanssilliseen jumppaan, hikikin irtosi ja hyvää teki. Reetan tilanne on kuulemma hallinnassa, labroja en ole nähnyt, kuulopuheita olen kuunnellut. Hyljintälääkepitoisuutta hiukan säädettiin, muuten entinen malli. Oliko tuttuja osastolla, enpä saanut tarkkaa vastausta, olihan noita. Tuttuja lasten syöpäosastolla, siellähän niitä, uusia tuttuja. Kaikki ne tutut alle kolme vuotta vanhoja tuttuja, osa hyviäkin ystäviä. Olen saanut hämmentävän yhteydeoton myös yhdetä osastotutulta, ilman että hän on tiennyt minun käämejäni vertaistuen puutteesta johtuen käryyttävän. Liikuttavaa, ihanaa yhteenkuuluvuutta. Tänään olen saanut myös Helsingistä yhden lapsen kohdalta positiivisen uutisen tekstarina, liikutti taas myötätunnosta ja hypähtelin heidän puolestaan. Olen tänään saanut myös hirveästi sähköpostia, osa ihan jonninjoutavaa. Osa mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Olen ilmoittautunut jälleen kirjoittajakursseille ja lyriikkakurssistakin haaveilen. Mitä uskallan haaveilla, koska ainahan ei ole onnistunut. Pelkään, että sama kaava toistuu, jos jotain itsekästä yritän. Jotain kivaa haluan ja ilmoittaudun. Mennäänpä miehen kanssa luonnonsaippuakurssille, ihan minä meidät ilmoitin. Kauhean mielissään tuntuu mies olevan moisesta, varsinkin siitä, ettei se ole tanssikurssi johon ilmoitin. Laatuaikaa metsästämään miehen kanssa ajattelin... Mikäpä siellä saippuoita tuhertaessa tuppisuina, meneehän se niinkin. Aijoin viime talvena itsekseni aloittaa saippuoiden teon kotona, en saanut siunausta, kun olisi pitänyt käyttää lipeää. Tai jotain muuta syövyttävää. Mies epäili, josko roiskuu laajemmalle, kuin saippuakippoon. Jonninjoutavaa sotkemista, aina lähtee lapasesta jokin värkki ja jälki on sen mukaista. Tankotanssikurssistakin yhden kaverin kanssa haaveilin, eipä sopinut sekään aikatauluihini. Ensin on kirppari, seuraavana viikonloppuna äitien kokoontumisajot ja sitä seuraavana kantisleiri. Se siitä tankotanssista, nyrkkeilykin on sunnuntaisin, monta kertaa jää välistä. Vesijumppa omaishoitajien porukoissa maanantaisin, joka toinen tulee ainakin jäämään väliin kontrollipäivistä johtuen, näin ainakin luulen käyvän. Maanantaina Ouluun, olisi cvk:n poisto-operaatio. Voi Luoja, kuinka odotammekaan, joskin kauhullakin. Olen syvästi kiitollisessa tilassa ja nöyristetty tälle todellisuudelle. Kaikkinensa asiat Reetan kohdalla ovat tänään hyvin. Hiukset kasvaa, luonne voimistuu ja hauis vahvistuu. Kesken maalaamisen minun piti lisää taulupohjia lähteä ostamaan, Reetta pinkaisi mukaan. Maalia oli naamassa, kaulassa ja käsissä. Samalla yritimme metsästää vesikastanjoita tai jotakin sellaisia vihreitä visioita hennoista kasveista joita haluaisin syödä, mutta emme löytäneet, kaikki oli nahistuneita tai väärän merkkisiä. Nyt Pasin poikamies vieras haluaa minua halata, joten en enempää jonninjoutavia lätise. Piste ja nukkumaan koko lauma. Jonninjoutava päivä, hiukan haeskelua ja tyhjää lätinää. Mitäpä sitä muuta jonninjoutavasta liikaa ajattelevasta irtoaa. Uusi piste ja taas nukkumaan...

   P.S. Tämä on tarkoituksella kirjoitettu tajunnanvirtatekstinä, siksi asiat pomppii ja kappalejaot puuttuu. Kokeile sinäkin joskus, se on hauskaa. Kirjoittaa juuri se mikä mieleen juolahtaa. Eli tämä oli osaltani varttitunnin virtaus. Tekstissä voisi ilmetä myös muita ulottuvuuksia. Kuten vaikka varpaiden kutinat ja vessahädät muiden ajatusten ja asioiden kanssa sulassa sovussa vaihdellen. Ovikellon soinnit ja perunakattilan kiehumiset, koiran tuhinat ja miehen ähinät... Ainakin minulla tahtoo aihepiirit ryöpsähdellä, kuulen ja aistin koko ajan mitä ympärillä tapahtuu, vaikka olen vain kirjoittavinani.