HÖYRY(T)SAUNA(A)

Vernan ja minun yhteinen juttu on viime aikoina ollut saunominen, silleen höyrysaunominen. Ideana on se, että vettä nakellaan matalassa lämmössä kiukaalle ja ikkuna auki niin paljon, että muodostuu lähes läpinäkymätön höyry. Sitten hipihiljaa odotetaan kuinka höyry hälvenee ja näkyvyys paranee. En tiedä onko järkevää saunoa moisella tavalla ja vesimäärillä, mutta se on meidän juttu. Viime viikolla puolestaan meitä oli lauma "akkoja" saunassa. Heitin ensimmäisen kauhallisen kiukaalle ja siinä se oli, veti heti sumiaksi. Nauroin räkänä, kun tajusin saunovani lasit päässä ja ne veti huuruun. Lapsista se oli loistava juttu ja lasini laitettiin kiertoon, vuorotellen jokainen sai kokea höyrysaunauksen. Halpa hupi jälleen, mutta ratkiriemukas. Siellä se Reettakin nakotti saunassa, letkut roikkuen ja minun lasit päässä. Ja käkätti. Että sellainen höyryjen höyrysaunaus se.

   Tapasin juuri kaupassa yhden lähes kollegan, hän kertoi käyvänsä lukemassa myös turinoitani. Enkä kuulemma ole viime perjantain jälkeen avautunut... Kas kummaa, minäkö muka ummessa tarinoineni, no olenhan minä. Minulla on yhä lakisääteinen menossa, hiukan vaihtelevasti. Sitten kun en ole väsynyt olen huseerannut ja huushollannut reikäpäänä, eikä loppua näy. Eilisen päivän savotta oli varastossa olevien vaatteiden ja kenkien läpi käyminen. Siis aivan järkyttävä homma, joka on yhä täydellisessä kaaoksessa paukaistusta vesivahingosta johtuen. Tavarat on vain sullottu säkkeihin ja kannettu varastoon. Nyt sitten saimme samalla uusia säilytysjärjestelmäkaaoksenhallintaeteiskaappimme, ja siinä vasta homma onkin päivittää ajan tasalle ja saada hyllyt ojennukseen. Kävin lävitse sen seitsemän säkillistä vaatteita, osa kaappiin, osa roskiin, osa kierrätykseen... Kauhea tuo lasten kasvutahti, kaikilla lyhyitä hihoja ja lahkeita. Tessalle menee kaikki lähes tulkoon uusiksi. Nyt mietin jaanko, laitanko suoraan kierrätykseen vai riittäisikö rahkeet jonkinlaiseen pihakirppistsydeemiin. Sillä säkeissä on vallan hyvää ja käypää tavaraakin, voisihan noista muutaman shillingin ottaa rahaakin. Paas kattoo, miten meinaan kunhan meinaan, jahka meinaan. Muistaakseni eilen aamulla kävin koirien kanssa metsäretkellä, siis ennen kuin muut lähtivät kouluun ja töihin, näin tilaisuuteni koittaneen. Ensimmäisen kerran imuroin jo aamulla 07,18. Kolme minuuttia heräämisestä, kun latasin kahvin tippumaan. Imuria saa ajeluttaa koko ajan, kun pölistelee säkkejä. Fannymme on myös ahkera ajelija. Viimeisen kerran imuroin illalla puoli yhdeksän pintaan, sitten höyrysaunaan ja paapaamaan. Mies palasi Mökömajaan, koska kesä palasi takaisin. Niinpä vieressäni nukkui kaksi lasta, tuplat nähtävästi. Itse päädyin jalkopäähän ja varpaita oli joka päässä ja pään vieressä. Tällä hetkellä näyttää, että Vernallamme on hali- ja vieripula, joten annan olla vieressä. Meille on muodostunut tärkeiksi jutuiksi nuo yhteiset saunomiset myös. Reetta on rassannut eilisen päivän iskän kanssa autoa, siellä sifongit hohtaen kiillottelee vanteita ja pulttaa renkaita. Eilen iltasella meinasi kaikkia muksuja kiinnostaa hirveästi tuo auton rassaaminen, kun toinen vaihtoehto oli vaatteiden rassaaminen kanssani. Tessa kritisoi, että elämä on ollut viimeiset kuusi viikkoa pelkkää siivoamista, no onhan se. Mutta kyllä tämä joskus jollekin mallille valmistuu, vaikkei koskaan varmasti täysin valmiiksi tulekaan.

   Viikonloppuna minä sain myös lasteni taudin ja Reetta sai yhden kuumepiikin poikasen ja lievää tukkoisuutta. Soittelin sunnuntaina miten on maanantain osastolla käynnin laita? Ajelimme sitten aamupäivällä osastolle ja Reetta napattiin heti huoneeseen ja tutkimuksiin. Verikokeet otettiin vasta sen jälkeen. Kaikkinensa aikaa olisi mennyt vajaa vartti, mutta minun piti päivittää sosiaalihoitajan kanssa lappusulkeiset ajan tasalle. Reetan yleiskunto on hyvä ja kaikki vaikuttaisi olevan hallinnassa, flunssasta huolimatta. Eilen soittelin labroja ja nekin ovat ihan ok. Hb on ollut 99 sen viisi kertaa tässä viime aikoina, jälleen sama. Satasen rikkoutuminen on nyt tiukassa, mutta lähellä. Virusvastauksia putkahtelee pitkin matkaa, osa virustutkimuksista lopetetaan, kuten pusutauti. Polyoomaa seurataan enää virtsasta, sytomegaloa ainoastaan Helsingin mittareilla. Viime viikkoinenkin Helsingin vastaus oli negatiivinen, joten seurataan vaan niiden mittareilla. Toisen cvk:n poisto on suunnitteilla viikolla 37, siis ihan mieletöntä edes kuvitella. Sitten uskon tuon yhden höyrymme saunovan tauotta!

   Itsellä putkahtelee alitajunnasta kaikenlaisia peikkoja, mörköjä, liskoja, lieroja, matelijoita... Milloin missäkin muodossa ja milläkin aikataululla. Uskon niiden kuuluvan asiaan ja pelot ovat yhä tätä päivää ja matkaa. Niitä ei pääse pakoon, vaikka rämpii millaisella suolla tai ajaa kauhealla sykkeellä pyörällä. Ne ajatukset pysyy kyydissä sitkeästi, joten olen ajatellut olla niitä karistamatta, koska ne on nähtävästi kohdattava. Tämä on varmasti sellainen asia, jota ei joku ulkopuolinen voi ihan täysin ymmärtää. Mutta tietyt asiat ja pelot on ollut pakko koteloida akuuteimmaksi ajaksi, jotta kykenee näkemään oikean suunnan ja kaukana siintävän valon. Nyt kun olemme monia tavoitteita saavuttaneet, mielestäni on velvollisuus myös paukku kerrallaan ottaa käsittelyyn. Olemme kokeneet sellaisia asioita, jotka eivät kuulu normaaliin elämään, joten ei niihin liittyviä tunteitakaan voi olla huomaamatta. Mielestäni tekee itselleen karhunpalveluksen, jos niitä ei jollakin tavalla käy läpi. Kuinka voi olla varma, ettei ne sitten joskus jossakin muussa tilantessa puske tulemaan. Pian tulevat rytinällä, niin kuin härkälauma, jolloin siinä kaatuu heiveröisimmät aidanseipäätkin. Tuli mieleen se espanjalainen härkäjuoksu, jossa ne elikot rynnii ja joku joka ei ehdi alta pois tulee rynnityksi ja tallotuksi. Siis en halua tulla tallotuksi, oli tämän asian oivallus olevinaan. Eli luvan kanssa höyrysaunailen ja höyryän, lakisääteistä burnouttiani luukutan. Takana on kauhean paljon savottaa ja aikaa, joten ei ne ihan viikon notkahduksella voi millään olla selvitettyjä. Ehei, sillä sieluni rakenne on sen verran monimutkainen, jotta kyllä tässä muutama lonkero on vielä kääntämättä. Samalla yritän olla armollinen itselleni ja ottaa aikalisän jaksaakseni. Pyrimme tekemään kivoja asioita, yhteisä retkiä, laulaa hoilaamaan aina kun laulattaa ja tsemppaamaan toisiamme. Ei tämä maailma nähtävästi kaadu vaikka annankin itselleni luvan välillä hengähtää. Olisihan se kauheaa, jos se maailma päättäs kaatua just nyt, kun minä en sitä jaksa työntää, puskea ja tukea.

   En tiedä oliko äskeisessä päätä tai häntää, sillä minut keskeytettiin koululaisten toimesta suhteellisen tiheästi. Tahtoi tulla sellaista pätkittäistä ajatuksenjuoksua ja katkokirjoitusta. Mutta toivottavavsti sait langan päästä kiinni ja olit ymmärtävinäsi mitä yritin jauhaa. Tai ei sillä niin väliä ymmärsitkö. Nyt lähden ostamaan kuplivaa ja potkivaa monivitamiinia, josko mamma sillä käynnistyisi ja saisi lisävirtaa. Ajattelin suhata pyörällä, paas kattoo onko nyt ruusupuskien tai liikennevalojen paikkoja siirretty, sehän tietää jälleen liikenneruuhkaa. Niin ja autossakin alkaa se tankin mittari valumaan alas päin. Kauhulla jo odottelen seuraavaa tankkausta. Voiko ihminen mokata monta kertaa samassa asiassa? Toivottavasti ei! Nyt meen, tsao!