TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 29. elokuuta 2013

MAITOKÄRRYT JA NIIDEN UUSI ELÄMÄ

Niin on yksi suuri haave toteutunut, tytöillä on omat maitokärryt. Kiitos Mikkortti ja Jaana lahjoituksesta! Enää puuttuu maaseutu... Näinpä lapset kuvittelevat olevansa maalla, kun juoksevat hevosellaan osan matkaa soratiellä. Talon takana huojuu ohrapelto, joten sinnekin voi hätätapauksessa loikata kärryineen. Kuulemma olemme saamassa ihan lahjoituksina tähän pihalle lehmän- tai paremminkin mullikankakkaa, hevosenkakkaa ja lampaankakkaa, joten tunnelma sen kuin voimistuu. Uskon, kiitos jo etukäteen. Aamulla täti lupasi kahta sorttia, Fanny jopa uskoo että täti voisi sen tehdäkin. Tätihän on äidin sukua... Kuinka valtava noste ja silmien kiilto moisista kärryistä saatiinkaan. Eniten tässä projektissa olivat mukana Reetta ja Fanny iskän kanssa. Verna olisi aamulla ottanut kyllä Reetan tarjoaman kärrykyydin kouluun. Mutta esteeksi tuli yllättäin itse käveltävä kotimatka. Reetan olisi pitänyt tuplasiskonsa hakea myös maitokärryillä kotiin. Kelpaisikohan meidän esikoiselle maitokärrykyyti yläasteelle, jos aamulla tarjoaisin. Mitä, leimautuisko siitä lapsipolo? Ajatelkaa kuntoilun kannalta, kivasti hiki mammalla tirisisi.

   Ilta meni siis kiihkeästi kärryjä tuunatessa. Kuinka paljon niitä tuunataan, jää nähtäväksi. Tärkeintä oli saada ne illalla jo käyttöön. Laitanpa kuvasarjan siitä, kuinka maitokärryt saavat uuden elämän. Vähän niinkuin "kantis" niille. Mehän saimme kärryt mahtumaan neuvokkaina naisina tila-automme sisälle. Pasin mielesteä kuulemma oli taas jotakin lohkeimia jossakin verhoiluissa havaittavissa. Mites se nyt muka jotakin olisi raapinut, ajelin niin nätisti. Jälleen päänpuistelua ja silmäyksiä.


Voi pientä, niin rikki...


Ilme kertoo...


Ensin hiottiin käsin ja koneella ja ostettiin uudet renkaat.


Sitten maalattiin. Onneksi iskältä oli jäänyt automaalia, niin pääsi heti hommiin.


Mikä metallinhohto!

JIHAAAA!


Jostain syystä oli vaikea saada selkeitä kuvia, sillä vauhti oli heti kova. Aika liukasliikkeiset kärryt!



Aamulla Tollokin sai kyytiä, kun isä lykkäsi ympäri teitä.


Onko annoskoko kohdallaan?
Tällaisia on Reetan annokset, kuin ainakin hevosmiehillä.


Omenoitapa.

Illalla tuunauksen tiimellyksessä soitti sitten oikea "maitokärrymies", oli nähnyt ilmoituksemme. Sielläkin olisi ollut kärryt vailla kotia. Lapset ryöstivät jo pankkinsa, kun olisivat nekin meille halunneet. Kuulemma meidän perheeseen tarvittaisiin toisetkin kärryt kilpa-ajoa varten. Onneksi tänään sitten välitin soittajan tiedot eteen päin, nyt on yksi uusi onnellinen maitokärryjen omistaja lisää. Minähän olisin pian oikeasti kohta luullut, että nekin kärryt haluaa meille... Onhan noita kissojakin vuosi sitten tullut kaksi vahingossa, kun yhtä lähdimme hakemaan. Tämähän leviää kuin kulovalkea! Voi te umpikaupunkilaiset, ette varmaan ymmärrä yhtään tästä höyryämisestä, mutta tää on nyt aivan loistava juttu. Kopoti kop, nyt lähden ottamaan kyytiä, sillä lapsia alkaa olla lauma koolla. Niin, että jaksavat mammaa vedellä pitkin teitä.

PS. Hoh hoijaa.
Reetta tuli sisälle ja otsassa on mustuva sarvi. Sillä ei niin maalainen naapurin lapsi oli hypännyt Reetan vetämien kärryjen kyytiin perästä, jolloin aisa nousi pystyyn ja iski suoraan hevosen otsaan. Eli meilläpä on nyt yksisarvinen hevonen.

P.S.
Nyt maitokärryt ovat saaneet uudet laudat ja maalipinnan. Yhteistyöllä. Milloin maali on tarpeeksi kuivaa?


 

5 kommenttia:

  1. Mahtavat kärryt. Muistan että meilläkin oli just tuollaiset kun olin lapsi, oliskohan ne enää missään olemassa. Tässä iskee itelekki maitokärrykuume ;-) Tsemppiä Reetalle ja koko muullakkin porukalle ;-)

    VastaaPoista
  2. Meillä on täällä maalla myös maitokärrty todella vanhat ovatkin. Ne ovat meillä polttopuiden haku reissulla aina käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Terkuin: Sirpa Ruotsalainen on edellinen viesti. :)

      Poista
  3. Heippa, ymmärrän tyttöjen maitokärryinnostuksen. Meillä oli mökillä tuollaiset, tosin ilman kumirenkaita. Niihin kiinnitettiin pehmeä tuoli istuimeksi ilman jalkoja. Sitten niihin värkättiin vielä juhlava katos. Niillä kärryillä vedettiin aikuisia pientä maksua vastaan. Hauskaa oli.
    Miehekkäät annokset Reetalla, ihanaa kun ruoka maistuu. Ihania aurinkoisia päiviä! - Saara-

    VastaaPoista
  4. ihanaa kun perinteet elävät, itse muistan omasta lapsuudesta kun kummisetä veti pitkin pihoja kärryissa usein oli mukana lasti saunavettä ja takaisin sitten sai kuivemman kyydin. Lapsille / nuorille vanhojen tavaroiden kautta perinteet siirtyvät "vahingossa" ja varmasti muistavat vielä vanhoinakin miten silloin saatiiin kokea kärrykyydin riemu.
    Mukavaa syksyistä viikonloppua teille kaikille!
    Se on 2 viikkoa siihen kun olen lentämässä sinnepäin, jos kentällä oikeaan koneeseen löydän (edellinen kerta-90).

    VastaaPoista