MONTAKO MUUMIA LAAKSOSSA....

Tuosta otsakkeesta tuli jälleen mieleen, että joku ihan oikeasti yrittää hakea tietoa Muumilaaksosta hakusanalla "muumilaakso" ja sitten päätyy tänne. Sorge, teille vahingossa joutuneet. Oikeastaan olen aina silloin tällöin kirjaillut hakusanoja ylös, millä kaikella tänne päädytään. Nyt en enää ole pitkään aikaan kirjannut, koska hakusanat ovat olleet niin kauhean vakavia, faktoja, ahdistavia ja totuudellista läppää. Niin kuin nyt leukemia, allogeeninen kantasolusiirto, neutroffiilit, luuydin, sitten meidän nimillä ja sen sadalla eri versiolla, hyljintä, Hus, Oys, käänteishyljintä silmässä jne. Muutama hassumpi on myös jäänyt haaviini, kuten imukuppinaulakot, lyhyt iltasatu, huomenta hyvää nukkuva sydän, laama, miten tuntea ikävää, raivoaminen, virtuaalilemmikki pou, tabletti, laatoittaa sauna, valkoinen kissa, kuuro lemmikki, riippumatto, mököttää, kalastaminen, laminaatti, autoilu, matkalaukku, sämpylät jne. Ja kaikki tiet johtavat tänne, hah.
   Minun tieni johti eilen Reetan passikuvauksen kautta poliisilaitokselle. Olipas moisessakin tuppukylässä kansainvälinen paikka, uskomaton määrä tuonti-ihmisiä. Taisimme olla itse ainoat ns. paikalliset. Yritin olla vilkuilematta niihin valvontakameroihin, jotteivat tunnista minua samaksi peltipoliisien kuvaamaksi kaahariksi. Niitä sakkoja kun napsahti kaksi vuosi sitten keväällä ja nyt olen niin peloissani, milloin jälleen välähtää ja pääsen kortistani. Mutta kun minulla on liukasliikkeinen auto, varsinkin nyt kun se kulkee taas. Maileja tahtoo tulla urakalla, sillä tuota keikkaa pukkaa milloin mihinkä, jo ihan arjessakin. Tässä on pienoinen aasinsilta siihen mitä myös joudut kohta lukemaan. Mutta en vielä kerro.
   Nakkasin Reetan kotiin ja jatkoin itse sinne vuositarkastukseen. Vitsi kuinka puhtaat paperit nappasin, kaikki optimissa, loistavia ja hyviä. Puhun siis veriarvoistani, mikään ei herjannut. Jännää oli tajuta, että minulla on samat trompparit kuin Reetalla, noin 230. Itse kun olin ajatellut että terveillä ja aikuisilla olisi enemmän. Eli siihen kun peilaa niin onhan Reetalla hyvät arvot, lapseksi ja raakileeksi. Vielä pitäisi joku kaunis aamu käydä antamassa sokerit ja kolesterolit, mutta en tiedä milloin olen niin pirteä, että kykenen liikkeelle ennen aamukahvejani. Sen jälkeen puhuin pitkän ja hyvän puhelun, pitkän ja hyvän ystäväni kanssa, pitkästä aikaa ja hyvistäkin asioista.... Hyvä jutskatuokio, kiitosta.

   Sieltä rullasin tankkaamaan sitä liikkuvaa autoani, joka jälleen bensamerkkivaloaan vilkutti. Oletkos koskaan miettinyt miksi dieselautossa palaa bensavalo? Ristiriitaista. Aikataulutin loppupäivääni, suunnittelin ruokalistaa ja mitä sitä nyt äiti yleensä ajattelee. Laskeskelin Muumejakin siinä tankatessa. Sitten tajusin, että hei, kaikki muumit eivät ole laaksossa! Sain laskettua 28 litraa bensaa, kunnes tajusin, että dieselpistooli on kiinni vehkeessä ja minulla on väärä pistooli kädessä. Tankkasin dieselauton bensalla, noin niin kuin suomennettuna. Nyt tapahtui se, mistä olen aina pelännyt joskus tekeväni! Onko sinun pelkofantasiassasi moista pelkoa? Kävi kylmähkö hiki polvitaipeissa, mietin miten nyt. Menin sisälle ja maksoin. Jostain kumman syystä siihen autoni liepeille alkoi kerääntymään tupakoivia ja tauolla olevia haalarimiehiä enemmänkin. Joku saattoi kysäistä jopa, enkö tajunnut? Enkö ajatellut? Enkö ymmärtänyt? Osa jätti kysymättä ja totesi sen olevan sitten siinä, ei passaa ajella. Jokunen vihjasi, että saattoi kiirekin loppua. Kukaan ei sanonut ääneen niistä karanneista Muumeista, sillä ne vihelsivät todella kaukana. Siis, olen kuullut sanottavan, että "ei ole kaikki muumit laaksossa", silloin kun ei käy kaikilla pytyillä, ymmärrys ei riitä, inkkarit ovat pudonnet kanootista, järki jätättää tai on vain niin hiivatin tyhmä. Sanoin minun olevankin "lakisääteisellä burnoutilla". Sitten niitä miehiä kiinnosti vielä enemmän ja ne olivat yhä vähemmän kiireisiä. Vettä tuli kaatamalla ja kauneuteni hiipui entisestään, mutta mää vaan juttelin niille ja nupissani organisoin. Joku kysäisi pitäisikö soittaa.... Tajusin, että pitäisi. Menin autoon, suljin ovet ja ikkunat ja soitin Ukkokullalle. Puhelu oli aika lyhyt. Menin ulos autosta ja sanoin niille uteliaille miehille, että ei mies suuttunut se lopetti vain puhumisen kokonaan.... Hyvä merkki? Pian mieheni rullasi bensa-autollaan, olin näkeväni lyhistyneet hartiat ja osittain myös pirullisen hymyn. Minä olin aika nöyrää ja hymyilevää, kainoakin vaimoa siinä tilanteessa. Kyseisellä huoltsikalla on sellainen monttu hallissa. Niinpä autoani liikutettiin työntämällä se montun päälle, jotta niin kuin päästään letkuihin pohjassa käsiksi. Silloin oli toinen pelkofantasiani toteutua, rengas kävi jo montun reunan päällä, minä olin ratissa ja pidin silmiä tiukasti kiinni. Olen lapsesta saakka pelännyt samaisella huoltsikalla, että auto putoaa monttuun, eilen se oli lähellä. Miehiä oli neljä lykkäämässä. Jopa naapurinkin isäntä tuli kysäisemään mitä on tekeillä, kun oli nähnyt autoamme lykättävän pitkin pihoja. Tippa kerrallaan tankki lirruutettiin tyhjäksi. Tovihan siinä meni ja työntekijän kesälomapäivä! Mutta ratkaisu löytyi. Kastelukannuilla bensa sitten lirruutettiin Pasin autoon, koska sen katsottiin olevan sinne sopivaa, vanhempi auto ja tankissahan oli tuskin lainkaan dieseliä... Hehkutin sen olevan edellisen päivän myöhästyneen synttärilahjan, onnea vaan bensan muodossa. Oikeastaan olen antelias vaimo, kukapa osaa ostaa tai raaskii ostaa noin kallista lahjaa. Viidellä kympillä, bensaa ja mielenkiintoisten tunnelmien siivittämänä. Tasan ikimuistoinen ja onnistunut lahja, myönnän. Meinasin ostaa aiemmin pullon partavettä, en raaksinut, hinta alekorissa noin 15 €. Niinpä sitten lahjani arvo olikin viisi kymppiä. Onneksi ennakoin ja olin kaukaa viisas.
   Kun operaatio tyhjennys oli loppusuoralla kysäisin niiltä huolstikkamiehiltä "Tiiättekös missä on lähin dieseliasema, kun tämä olikin bensa-asema?" Taas ne katsoi himpun hitaasti ja minä olin todella viatonta. Muumini olivat siinä tilanteessa jo tasan palanneet laaksoon, mutta ehkä ulkopuolinen saattoi luulla, että ne ovat yhä hukassa. Sitten kun sain autoni jälleen liikenteeseen, se myös liikkui. Tuossa operaatiossa aikatauluni jätätti puolitoista tuntia, eli hiukan sain kiriä. Lapseni söivät siis mikronakkia, ketsupilla tai halutessaan sinapilla, maitoa päälle. Minä suhasin puolestani syntymäpäivälahjaksi saamaani kalevalaiseen jäsenkorjaukseen, kun on noita jumeja ollut enemmän ja vähemmän. Kiitos Katjuska, teki nannaa! Illalla olin rento, kohtuullisella muumimäärällä varustettu ja leppoisa. Nyt joku siellä huokailee, että en ole kykenevä, en käy täysillä, en ole ikäisekseni järkevä, en ymmärrä tilaani, lapsiani ja miestäni säälitään ja käyn ylikierroksilla. Ihan sama, mutta ei tämä tylsää ole, kantsis hypätä meitsin housuihin, niin saattais olla mitä kiikkustuolissa muistella. Kaikkinensa ikimuistoinen, opettava ja hauska eilinen. Tytötkin nauroivat kuullessaan, että minä tein kuulemma nyt sen mitä olin aina pelännyt ja miettinyt. Niistä se oli hauska juttu ja opettavainen tarina tosielämästä. Tämän muistaa tasan koko meidän perhe ja tytötkin sitten aikanaan kun omia tankkejaan tankkailevat. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kaikki muumit ovat laaksossa tai ainakin riittävästi... Jännittävää tätä päivää, toivottavasti sinullakin on sellainen. Reetta voi muuten hyvin, nukkuu loistavia yöunia, läksyt ovat kivoja ja yleisvire on positiivinen. Päivä on täynnä mahdollisuuksia, vaikka ja mihin;-) Pa pa pa paa pa paa pa pa pa paapa käy Muumilaaksoon...