YSTÄVYYDELLÄ

NÄIN SIINÄ KÄY. MINÄ, IHMINEN JOKA RUNOJA RUSTAAN KOPSAAN SITTEN MUIDEN AJATUKSET LUETTAVAKSENNE. MINULLA ON KAUHEAN KORKEA KYNNYS LAITTAA OMIA RUNOJANI TÄNNE, KIRJOITTAJAPIIREISSÄ MOISTA KYNNYSTÄ EI OLE OLEMASSAKAAN... POSITIIVAREIDEN SIVUILTA LÖYTYI IHAN AJANKOHTAISET, JOTEN OLE HYVÄ. HYVÄÄ YSTÄVYYDEN PÄIVÄÄ KAIKILLE. PÖYDÄLLÄNI ON KORTTI, JONKA LUEN JOKAINEN AAMU, TOISTAN SEN JÄLLEEN IHAN MUISTIN VIRKISTÄMISEKSI. " KUN ELÄMÄ ON VAIKEAA, OLE KILTTI ITSELLESI." AAMUN AJATUS Jos hän vierelläs kalpenee, mutta sisulla etenee. Jos hän kätensä ojentaa, kun sun on oikein vaikeaa. Jos hän rinnallas taistelee, yhdessä huipulta katselee. Silloin tiedän sun löytävän tosi ystävän. - Vladimir Vysotski ENKELIT On ihmisiä, joiden lähellä sauna alkaa lämmetä itsestään, jurot hohtimet ja jakoavaimet puhkeavat salaiseen kukkaan. Nämä ihmiset suostuvat hiljaisesti varaosiksi, paikkaavat polkupyörän puhjenneen kumin tai hankalan olon. He ojentavat itkevälle sadetakin. He ovat taustalla äärettömän läsnä. Heidän avullaan muodostuu rinki, jossa valo vierii kasvoilta kasvoille. Heidän käsiinsä voi unohtaa itsensä, nähdä rauhallisesti. - Niina Hakalahti   Tälle päivälle sattuu onneksi minulle kallonkutistaja, jospa hän kykenee näkemään ja analysoimaan kuinka voin. Voinko kuinkaan? On todella tärkeää säännöllisesti tsekata ja istahtaa tunniksi miettimään kuinka itse voi. Vauhdissa ja arjessa moista ei aina ehdi miettimään. Sellaiseen pitäisi olla jokaisella oikeus ja lakisääteinen juttu. Velvollisuus itseään ja perhettään kohtaan. Sillä nykyisin kykenen näkemään niin paljon vauhtisokeutta ja kireitä ihmisiä kaikkialla. Ennen olin itse yksi pahimmista.... Siis en luokittele enää itseäni vauhtisokeaksi ja kireäksi, ha haa. Kannattipa taas miettiä, miten sitä voin. Siis toivottavasti ymmärsit syvemmän pointin asiassa, tärkeysjärjetys elämässä on selkiytynyt. Tosin monen mielestä olen vauhtisokea yhä, mutta aivan toisissa asioissa kuin ennen.    Yön nukuimme koko lauma levollisesti, epämääräisellä hajonnalla. Olen antanut maanantain lapasten tipahtamisen jälkeen periksi nukkumajärjestelyissä, koska käsittääkeseni normaaliuttamme on horjutettu. Nukumme tavallaan varastoon vuorotellen eri lapsen kanssa, koska tulee pitkiäkin aikoja, jolloin isäkaipaus tai äitikaipaus iskee. Voikohan muuten nukkua silleen läheisyyttä varastoon? Ainakin yritämme tankata kaikin puolin, ladata itseämme, toisiamme ja kerätä paukkuja. Olen nähnyt unia, levottomiakin, mutta herännyt kuitenkin vahvaan tunteeseen että kaikki hoituu. Ne unet eivät välttämättä edes koske Reettaa ja sairautta, ehei, katselen jopa komediaa ja kevyttä humpuukihömppää...    Eilen tajusin kuitenkin olevani ehkä jossakin "shokissa" tai muuten häiriintynyt. Menin kauppaan ostamaan tuplien synttäreille piirakkavärkkejä. Kun tulin kaupasta, automme paikalla oli kolme autoa. Olin vähän aikaa öönä. Meidän auto oli ihan pihan toisella laidalla, vähän niin kuin nakattuna penkassa. Häiriintyneessä mielentilassani olin jättänyt "vivun" vetämättä ja auto oli hyrrännyt itsekseen aika kauas. Hyppäsin rattiin ja katsoin löytyykö mummuja auton alta. Ei löytynyt, eikä lommojakaan näkynyt. Eli viaton sellainen. Onneksi oli se penkka, muutenhan se olisi ollut ojassa renkaat pystyssä. Meinasi huvittaa, hävettää ja kauhistuttaa. Tässäkö ajelen, enkä ole ihan kartalla kaikesta, olenko lainsuojattomassa tilassa. Vai meneekö tämä vain koheltamiseni piikkiin, sillä karkaahan tuo auto minulta milloin missäkin, ellei tytöt muistuta vivusta. Se saattaa karata pihasta, autotallista, tankatessa tai parkissa... Toisilla lähtee mopo käsistä, mulla nähtävästi auto.    Paplarini odottavat kuivumistaan, elikoille ja koululaisille on toivotettu pussaillen hyvää ystävänpäivää. Reettakin nousi ylös uudessa synttäriyöpaidassaan ja hymy huulilla. Tästä tulkoon hyvä päivä, näen siihen paljon mahdollisuuksia!;-)