TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 14. helmikuuta 2013

YSTÄVYYDELLÄ

NÄIN SIINÄ KÄY. MINÄ, IHMINEN JOKA RUNOJA RUSTAAN KOPSAAN SITTEN MUIDEN AJATUKSET LUETTAVAKSENNE.
MINULLA ON KAUHEAN KORKEA KYNNYS LAITTAA OMIA RUNOJANI TÄNNE, KIRJOITTAJAPIIREISSÄ MOISTA KYNNYSTÄ EI OLE OLEMASSAKAAN...
POSITIIVAREIDEN SIVUILTA LÖYTYI IHAN AJANKOHTAISET, JOTEN OLE HYVÄ.

HYVÄÄ YSTÄVYYDEN PÄIVÄÄ KAIKILLE.
PÖYDÄLLÄNI ON KORTTI, JONKA LUEN JOKAINEN AAMU, TOISTAN SEN JÄLLEEN IHAN MUISTIN VIRKISTÄMISEKSI.
" KUN ELÄMÄ ON VAIKEAA, OLE KILTTI ITSELLESI."

AAMUN AJATUS
Jos hän vierelläs kalpenee,
mutta sisulla etenee.
Jos hän kätensä ojentaa,
kun sun on oikein vaikeaa.

Jos hän rinnallas taistelee,
yhdessä huipulta katselee.
Silloin tiedän sun löytävän
tosi ystävän.

- Vladimir Vysotski




ENKELIT


On ihmisiä, joiden lähellä sauna alkaa lämmetä itsestään,
jurot hohtimet ja jakoavaimet puhkeavat
salaiseen kukkaan.

Nämä ihmiset
suostuvat hiljaisesti varaosiksi,
paikkaavat polkupyörän puhjenneen kumin
tai hankalan olon.

He ojentavat itkevälle sadetakin.
He ovat taustalla äärettömän läsnä.
Heidän avullaan muodostuu rinki,
jossa valo vierii kasvoilta kasvoille.
Heidän käsiinsä voi unohtaa itsensä,
nähdä rauhallisesti.

- Niina Hakalahti
 
Tälle päivälle sattuu onneksi minulle kallonkutistaja, jospa hän kykenee näkemään ja analysoimaan kuinka voin. Voinko kuinkaan? On todella tärkeää säännöllisesti tsekata ja istahtaa tunniksi miettimään kuinka itse voi. Vauhdissa ja arjessa moista ei aina ehdi miettimään. Sellaiseen pitäisi olla jokaisella oikeus ja lakisääteinen juttu. Velvollisuus itseään ja perhettään kohtaan. Sillä nykyisin kykenen näkemään niin paljon vauhtisokeutta ja kireitä ihmisiä kaikkialla. Ennen olin itse yksi pahimmista.... Siis en luokittele enää itseäni vauhtisokeaksi ja kireäksi, ha haa. Kannattipa taas miettiä, miten sitä voin. Siis toivottavasti ymmärsit syvemmän pointin asiassa, tärkeysjärjetys elämässä on selkiytynyt. Tosin monen mielestä olen vauhtisokea yhä, mutta aivan toisissa asioissa kuin ennen.
   Yön nukuimme koko lauma levollisesti, epämääräisellä hajonnalla. Olen antanut maanantain lapasten tipahtamisen jälkeen periksi nukkumajärjestelyissä, koska käsittääkeseni normaaliuttamme on horjutettu. Nukumme tavallaan varastoon vuorotellen eri lapsen kanssa, koska tulee pitkiäkin aikoja, jolloin isäkaipaus tai äitikaipaus iskee. Voikohan muuten nukkua silleen läheisyyttä varastoon? Ainakin yritämme tankata kaikin puolin, ladata itseämme, toisiamme ja kerätä paukkuja. Olen nähnyt unia, levottomiakin, mutta herännyt kuitenkin vahvaan tunteeseen että kaikki hoituu. Ne unet eivät välttämättä edes koske Reettaa ja sairautta, ehei, katselen jopa komediaa ja kevyttä humpuukihömppää...
   Eilen tajusin kuitenkin olevani ehkä jossakin "shokissa" tai muuten häiriintynyt. Menin kauppaan ostamaan tuplien synttäreille piirakkavärkkejä. Kun tulin kaupasta, automme paikalla oli kolme autoa. Olin vähän aikaa öönä. Meidän auto oli ihan pihan toisella laidalla, vähän niin kuin nakattuna penkassa. Häiriintyneessä mielentilassani olin jättänyt "vivun" vetämättä ja auto oli hyrrännyt itsekseen aika kauas. Hyppäsin rattiin ja katsoin löytyykö mummuja auton alta. Ei löytynyt, eikä lommojakaan näkynyt. Eli viaton sellainen. Onneksi oli se penkka, muutenhan se olisi ollut ojassa renkaat pystyssä. Meinasi huvittaa, hävettää ja kauhistuttaa. Tässäkö ajelen, enkä ole ihan kartalla kaikesta, olenko lainsuojattomassa tilassa. Vai meneekö tämä vain koheltamiseni piikkiin, sillä karkaahan tuo auto minulta milloin missäkin, ellei tytöt muistuta vivusta. Se saattaa karata pihasta, autotallista, tankatessa tai parkissa... Toisilla lähtee mopo käsistä, mulla nähtävästi auto.
   Paplarini odottavat kuivumistaan, elikoille ja koululaisille on toivotettu pussaillen hyvää ystävänpäivää. Reettakin nousi ylös uudessa synttäriyöpaidassaan ja hymy huulilla. Tästä tulkoon hyvä päivä, näen siihen paljon mahdollisuuksia!;-)
 

1 kommentti:

  1. Moi,
    en ole päiväkausiin käynyt "teillä" täällä.. tehostejakson Dexa -koukeroita valvottu, taisteltu ja vastalääkitystä säädelty. Nyt tuntuisi olevan liki "rauha maassa" :)

    Ensimmäisenä; myöhäiset onnittelut tytöille Syntymäpäivän johdosta. Aivan huikeita nuo teidän kakut, sitä on silmää ja taitoa, WAU!

    Siirtouutiseen.... Jysäys ja rysäys, ja niinkuin olet kuvinkin asian kertonut, lapaset takasin käteen nyt sille pirulle semmoset kyytit että oksat pois ja sassiin! Olet oikeassa, vaikka miten ajattelee ja asennoituu, täytyy sanoa, että kohtuudesta ei ole tietoakaan.. Tsemppiä teille koko porukalle!

    Ja lopuksi, Hyvää Ystävänpäivää Miinan 3 v sanoin;
    "ystävyys on sitä kun köllöttelee toisen vieressä"

    http://www.brunontyton.com/ajankohtaista.php

    Kun on saatu ystävänpäiväkortteja, ollaan puhuttu parina päivänä mitä ystävyys on. Likka "pusersi" tuon lauseen istuessaan eilen illalla potalla. Pytyllä ja potalla on oivallettu monta hyvää asiaa ja keksityy uutta.. Eikös Freudinkin sanonut, että "pytyllä mielli kirkastuu"..

    Tuota Miinan sanomaan Ystävänpäivän viisautta oli edeltänyt kortisonikiukku, siitä palautuminen ja sen jälkeen lekoilu väsyneenä isänsä päällä sohvalla. Potalle mennessä sanoi, että kiukun jälkeen vierekkäin olo helpottaa.. Ja sitten hetken päästä potalla; "ystävyys on sitä kun köllöttelee toisen vieressä".. Tippa linssissä pyhin takapuolen, niin kauniisti oli tuo asia minusta sanottu.

    Mukavaa Loppuviikkoa!

    VastaaPoista