NO TERE!

"No tere, on syöty, on nukuttu, oliko asiaa?" Tässäpä vauhtimimmimme sanailut isälle puhelimessa. Lyhyestä virsi kaunis. Neidillä tippuu sytot, huoneessa on askartelunohjaaja, jonossa opettaja ja päivän tahti napakka. Käsittääkseni on keskiviikko, olemme lusineet savottaa nyt kolmisen vuorokautta, tai ainakin kolme yötä. Miten sen nyt laskee ja tulkitsee. Olemme laitostuneet ja tiettyyn leijumiseen pudonneet, tätähän tämä. Olemme hyvillä mielin, ainakin omasta mielestämme. Meidät on pistetty tyhjään "päätyyn" osastolla, ilmeisesti meistä on aina sen verran äänihaittaa. Ei haittaa, olemme laulaneet, kuunnelleet musiikkia, nauraneet, tapeltu me ei olla. Vasta eilen illalla kahdeksan jälkeen avasimme television, jota muiden puuhien seassa vilkuilimme.

   Sunnuntaina otettiin labrat, kaikki mallillaan. Anestesiakelpoisuus todettiin. Keittiössä Reetta toteutti omia reseptejään, laskelmoi että maananataina leikkurin jälkeen on nälkä. Niin olikin, siinä ei silloin uunia lämmitellä ja odoteta. Eli illalla valmistetut mikron kautta massuun, jotta jaksoi lasagnea kokata. Cvk laitettiin oikealle puolelle, kaksiluumeninen. Olihan se kipeä koko maananatain, mutta ei neiti kauheasti valita. Kävelyasennosta näkee, ettei ihan rennoimpana vetele. Lähdimme maananataina kuitenkin serkkupojalle ja sedälle kylään. Hyvin Reetta jaksoi kilometrin toista auringossa kävellä. Kuuntelimme talitinttejä ja nautimme ulkoilusta. Maananatai-iltana alkoi sitten tuplanesteytys, joka jatkuu sunnantaihin saakka. 123 ml/ tunnissa.

   Eilen alkoi hoidot, sama tahti jatkuu kaikki viisi päivää. Joka päivä ensin se tuntematon sytostaatti kaksi tuntia, sitten kaksi seuraavaa jotain tuttua, ja päälle tunti kolmatta. Tunti aloituksesta iski kova päänsärky ja huono olo, miksi ei iskisi. Sytojen ajan Reetta kipuili, särki jalkoja ja päätä. Olo oli heikohko, mutta onneksi hyvänolonmömmöistä oli apua. Iltapäivällä Reetta nukahti yli kahdeksi tunniksi. Nyt siis ennakoimme, särkylääkettä menee esilääkkeenä ja nuo hyvänolonmömmöt on laskelmoitu jo valmiiksi. Yömme olemme nukkuneet todella hyvin, siis mielettömän hyvin. Mitä nyt tuplanesteytys pissatuttaa, mutta se on nopea tapahtuma. Herään kyllä jokaiseen vessassa käyntiin, huiskutamme toisillemme puhumatta ja jatkamme unia. Olemme siis todella hyvillä mielin ja otamme hoidot vastaan, nukumme kun väsyttää. Syömme kun syötättää ja nauramme kun naurattaa. Kun menee pelkkä nestetys olemme muualla kuin huoneessa, siis huitelemme osastolla. Olette kenties huomanneet, ettei minua saa puhelimella kiinni, enkä vastaile. Yrittäkää ymmärtää, meillä ei ole vehkeet mukana ja on paljon kivaa tekemistä. Enkä jotenkin vain jaksa jauhaa puhelimitse, se aika on aina Reetalta pois. Olen täällä täysin Reettaa varten.

   Niin onhan meillä se uusi tabletti, millä voisi vaikka päivittää tänne blogiin asioita. Mutta minä, kärsimättömyys, koheltaminen ja uusi tekninen laite. Se on jotenkin koko ajan niin liipaisuherkässä ja jumissa, minun pitää siihen ensin perehtyä ja odotan sitä oikeaa näppäimistöä, jotta näen mitä taon tulemaan. Eli en ehkä ihan vielä hallitse moista, opettelen ihan perustoimintoja joutumatta kokonaan hukkaan. On siellä joku Simpsonin peli Reetalla ja se äijä huutelee pitkin yötä. Mutta en osaa sitä poistaakkaan. Jotenkin koomista, kun olemme sikeässä unessa se Simpsoni älisee ja me unen läpi nauramme. Siis olemme kopissa, ymmärrättehän...

   Olen ulkoillut, kun Reetalla on ohjattua toimintaa. Tänään pakkanen paukkuu kuulemma -14 asteessa, joten päädyin koneelle leikkihuoneeseen. En ole näin arktisiin oloihin varustautunut, jotenkin jäi pakatessa tajuamatta, että pakkanen saattaa kiriä viikkossa muutamasta asteesta huomattavasti. Kaikkeen ei tuo nupin tominta ole riittänyt, eikä tasan jatkossakaan riittäne. Mutta sallin sen itselleni, armollisuuden moisissa asioissa. Täällä on kuitenkin sen sata asiaa muistettavana, hoidettavana, opittavana, organisoitavana. Kotilääkkeet muuttuvat täysin, muutama "(kymppi)tonni" vilahtaa taas uusiin hankintoihin. Luojan kiitos hyvinvointiyhteiskunnan. Jos nämä kaikki pitäisi itse lunastaa, niin voi pojat. Noin 1200 maksaa viikon lääkkeet, siis kaksi eri valmistetta, jotka joudumme hankkimaan. Eli viikossa 1200, paljonko se tekee kuukaudessa ja muutamalla muullakin kertoimella. Tekeehän se... Kaikki entiset lääkkeet on nyt lopetettu, siis ainoastaan Ditrim ja vitamiinit menee ennallaan. Onhan se melkoinen palikkakasa ratkaistavaksi, mikä sopii minkäkin kanssa, ja mikä ei taas sovi. Ennen kaikkea muistaa se yhteensopimattomuus. Huoh, mamma ja mamman pää, tulevat olemaan kovilla. Kotihoidosta on tilattu jälleen puuhapaketti cvk:n kanssa värkkäämiseen. Tänään saan pikakurssin aiheesta, että varmasti osaan. Reetta kotona asian minulle yksityiskohtaisesti selostikin, se on kyllä tasan syöpynyt tuonne muistiin ikuisiksi ajoiksi. Reetta on tuo cvk harmittanut jossakin mielessä, se on niin tiukasti joka mutkassa mukana. Illalla skypetyksen jälkeen iski myös koti- ja normaaliusikävä. En ihmettele yhtään. Puhuimme asiasta, olimme kainalottain, tirautimme muutaman harmin kyyneleen, kesksutelimme asian halki poikki ja pinoon, tein neidin pyynnöstä healing touchia ja hieroin jalat mustikanhajuisella aineella. Sitten saimmekin unen päästä kiinni ja nukuimme hyvin. Onhan se itsellä välillä ja tuon tuostakin avuton olo, mutta sen olon ei saa antaa viedä. Teen sen mihin kykenen, en äitinä varmaankaan voi tehdä enempää.

   Nyt kutsuu Reetta, joten en ehdi painovirheitä tarkistelemaan. No tere vaan, teillekin!