TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

KANISEERUMIA JA HIRVIJAHTI

Aamulla se katosi NoomiNeelia, pehmohirvi. Yön se oli kainalossa, pään alla ja vieressä. Tunti heräämisestä ei sitten niin missään. Mysteerinen katoaminen. Alkoi siis jahti, siis sellainen mysteerinen ja kiltti jahti. Pitihän tärkeä unikaveri löytää. Mamma konttasi sängyn alla, patterin välissä ja kaapeissa. Eipä löytynyt. Sitten hoitajat ristikuulusteluun... Jokainen aamu Reetta käy suihkussa, rasvaukset, laitan puhtaat laput ja pudistan cvk:n juuret ja hoitelen ne itse. Petiä ja lakanvaihtoa en suostu tekemään, se ei minun lempihommaani ole. Toista se on petata kauniita fiilislakanoita ja viritellä tunnelmia, mutta ei ihan nappaa nuo aneemiset ja kovat sairaalalakanat. Niin kauhealla tohinalla kuulustelemaan hoitajaa, joka petin petasi, oliko NoomiNeelia pedissä. Ei ollut kuulemma, ainostaan valtava koira Fiia. Sipi, PipiAmma js Buldoggi, jonka nimeä en muista, olivat hyllyllä. Niinpä kauhealla vauhdilla pyykkisäkkien kimppuun ja sieltähän se hirvi löytyi. Monen mutkan kautta ja pussilakanan sisältä. Kyllä piti taputtaa ja nauraa, mikä onni, ettei ehtinyt jonnekin kauheaan masiinaan ja prässiin. Olisi pian ollut palvattua hirveä paluukyydissä.
   Vedämme suhteellisen eläimellisellä tasolla muutenkin. Nyt odottelemma korvien venymistä, porkkananhimoa ja kunnon etuhampaita Reetalle kasvavaksi. Kaniseerumi, aluksi luulin että se on latinaa tai hepreaa, mutta se onkin kanista tislattua, uutettua ja prässäämällä imettyä seerumia. Kaniseerumia, sitä lapseni saa suonensisäisesti joka päivä. Tämä mömmö estää ihmisen valkosolutuotannon ja varsinkin leukkareiden kehitystä hidastaa. Käsittääkseni tällä haetaan todella syvää ja syvintä solukuoppaa uutta kantasolua varten... Jotenkin näin se idea meni, amatöörinä muistelen. Aikaisemmin vastaavaa seerumia on saatu hevosista, mutta saatavuusongelmien mukaan sitä otetaan nyt kaneista. Citykanit nousivat arvoon arvaamattomaaan, sekä kanien nopea lisääntymistahti, ei luulisi pulaa olevan. Tälle seerumille seuraksi ja esilääkkeeksi tiputetaan kortisonia ja antihistamiinia. Suoneen menee kahta sytostaattia myös, sieniestolääke, maksansuojalääke, hyvinvointilääke, suun kautta sammaksen estolääke, maksansuojalääke ja vieläjoku jota en millään nyt muista. Tiputus on tauotonta ja koneiden piippaus jatkuvaa kahdeksalla suonensisäisellä. Enkä edes tiedä montako kertaa päivässä mitäkin menee. Suun kautta menee kolmesti päivässä, sen tiedän tasan tarkkaan. Niin ja meneehän nesteytys taukoamatta 129 milliä tunnissa. Eli vessarallikin on kiitettävää, eniten jatkuva pissahätä häiritsee yöunia.
   Eläimellisyys jatkuu Reetan ruokalautasella. Eilen jopa lääkäri naurahti ja totesi "Että tällainen luuydinpotilaan ruokavalio, karjalanpaistia, perunamuussia, valkosipulinkynsiä, piirakkaa ja maitoa..." Eli Reetta syö todella hyvin ja näyttää suu ja maha kestävän tulistakin. Otamme miedommat reseptit käyttöön, kun tarve vaatii.
   Itse yritän olla kuin apina, venyn ja roikun jumpparenkaissa. Etten ihan kokonaan jumiin menisi. Tekee ihan hyvää, avaa paikkoja kummasti. Tappelemme joka päivä viidestä lähes kuuteen melkein kuin eläimet. Samaan aikaan päivästä sietotykymme kärjistyy mekkalaksi. Eilisen kruunasi päälle roiskahtanut kylmä vesi. Toin mukillisen ja Reetta itse tökkäsi siihen kätensä, kun teki samaan aikaan sataa asiaa. Siitäkös alkui karjunta... Niin ja yritänhän minä itsekin syödä kaninruokaa, puputan ituja, sieniä, salaatteja ja muita rehuja, itsekkäästi itselle mieluisia.


   Yritän epätoivon vimmalla naputella hiiltymättä tekstin asunnolla ja tällä hienolla vehkeellä. Siis kyllä on vaikea käyttää, voihan hirvitys. Ei sitten yhtään minun juttuni... Olen aika mustavalkoinen tässäkin, että pitäisi näkyä mitä kirjoittaa ja varsinkin korjaaminen on sietämätöntä... Kursori ei kohdistu, ei sitten niin millään. Tämä laite ei kuuluisaa kärsivällisyyttäni ainakaan jalosta, ei todella. Niin nyt on yö kun sain tämän valmiiksi. Minua on palellut kovasti, olen siis nukkunut huonosti. Reetta laittoi myös tekstarin ja siihen kummasti valpastuin. Ensimmäinen yöllinen yhteydenotto koko ajalta, hyvä niin. Joskus puheluiden ja tekstareiden tulva öisin on ollut liiallinen. Eli sunnuntai oli päivä-5, eikös nyt sitten ole alkanut  päivä -4. Sovitaan niin, tästäkin tulee hyvä päivä....

5 kommenttia:

  1. Meillä hävisi kerran lomamatkalla tiikeri. Illalla sen häviämistä ei huomattu mutta aamulla alkoi kauhea meteli. Pääteltiin, että sen on täytynyt mennä lakapyykin mukana. Minä juoksemaan respaan ja selittämään espanjalaiselle englanniksi et pehmotiikeri on hävinnyt.... Respan ukko ei tajunnut mitään mut taustalla oleva siivooja kuuli keskustelun ja tajus mistä on kyse. Puolenpäivään mennessä tiikeri oli kiikutettu oikeaan huoneeseen ja oikean sängyn päälle. Tämän kamala tragedian jälkeen pehmolelut on aina lomamatkoilla aamuisin otettu pois sängyistä. Onni, että hirvi löytyi!! Tästä tuli hyvä päivä :)

    VastaaPoista
  2. Meillä taas meinasi kadota kaikki rakkaimmat pehmolelut, jotka oli tuotu turvaa antamaan. Kävimme Lastenlinnan puolella sovitulla lääkärikontrollilla ja tarkoitus oli sen jälkeen kotiutua. Joku oli unohtanut mainita laitoshuoltajalle asiasta ja tämä oli kiikuttanut lelut hyllylle. Eräs perhe oli ehtinyt isoimman tiikerin jo viedä huoneeseensa. Sai muuten laitoshuoltaja kuulla kunniansa tämän äidin suusta... Olin jttänyt myös evääni ikkunalaudalle ja tämä oli kerännyt nekin roskiin.Onneksi kuitenkin lopuksi kävi hyvin ja kaikki unikaverit saatiin talteen. Eväistä viis!

    Reetalle tsemppiä taas huomiseen! Ja postia tulossa... piristystä harmauteen...

    Terv Äiti77

    VastaaPoista
  3. Askarteluvinkki Eye Can Art Review löytyy osoitteesta
    http://ourmothershipadventures.blogspot.fi/2013/04/eye-can-art-review.html

    VastaaPoista
  4. Ja http://www.eyecanart.com/kitwax.html

    VastaaPoista
  5. Pikainen näkeminen sairaalalla tänään, nostatti tunteita pintaan <3 Kovasti toivon päivien kuluvan joutuisasti ja kantasolusiirron tulevan pian, ja sen sitten taas itävän nopeaa tahtia, jottei aivan teidän hermot taikka hoitohenkilökunnan ole aivan riekaleina ;)
    Santeriltakin katosi yksi pehmo käsinukke, ilmeisesti pyykkien sekaan, yritin kysellä myös pesulasta muttei enää löytynyt.

    Santerin olo vain on nuhainen ja yskäinen muttei lääkäri nähnyt aihetta lääkkeisiin ja matkalle lähtö pitäisi myös onnistua. Silti itsellä on jotenkin epävarma olo??!!

    VastaaPoista