+1

Ihana aamu, aurinko paistaa ja kevään haistaa!

   Lyhykäisesti, eilinen varmaan kiinnostaa...
   Reetalle tehtiin venesektio, eli otettiin omaa verta alta pois 189 ml. Tämä toimenpide oli kymmenen jälkeen. Neidin paineet ja sen sellaiset pysyi hyvillä tasoilla koko ajan. Happipitoisuus paukkui 97-100 prosentissa, pulssi kävi kaikkiaan korkeimmillaan reilussa 110:ssä. Muuten syke oli koko päivän noin 90, kaikessa tekemisessä. Neidin toimeliaisuus ja liikkuvuus säilyi hyvin, edes päätä ei pahemmin huipannut moisen jälkeen. Rauhoittavaa esilääkettä oli tarjolla, kieltäydyimme. Samalla Reetta sanoi, että lääkkeillä on erilaiset vaikutukset, on asia erikseen ottaa väsyttävää ja nukuttavaa.. Onhan se, itse yleensä purkittaa ne samaan kategoriaan.
   Saimme aina väliaikatietoja luovutuksesta, kantasolun saapumisesta ja liikkeistä. Odottelimme, mihinpä siinä karata. Kuuntelimme musiikkia ja touhusimme omiamme. Kumpikin pukeutui "parhaimpiinsa", minäkin paplaroin hiukseni huolella, vedin valokynää, rajasin silmäni ajatuksella ja valitsin jopa oranssit sukkahousut ja riemunkirjavan tunikan. Tärkeä päivä, ansaitsee kaiken kunnioituksensa. Ilon päivä, Reetta hohti tässä uudessa sifongissaan häikäisevänä. Eniten minua kismittää se, että kaikki kehuvat paidan ihanuutta ja Reetta hihkuu minulle, että mitäs minä sanoin. Illalla minulta lipsahti vahingossa "ihana" sana paidan kohdalla ja siitäkös neidille riemu repesi. Takertui heti kommenttiini ja sanoi koko ajan odottaneensa, milloin minäkin tajuan sen paidan ihanuuden. Eli se siitä maalaisjärjellä kasvatamisesta... Pisteet lapselle 1-0.
   Uusi siirre alotettiin tiputtamaan ennen puolta päivää. Siirre oli paksua, vahvaa ja punaista. Elämän eliksiiriä! Ensimmäinen 200 ml tiputettiin varttiin, eli korvattiin puuttuva venesektion määrä. Loput sitten vapaasti pudotellen, kahteen mennessä siirto oli tehty. 400 ml uutta elämää! Huikeaa! Reetta voi koko ajan loistavasti, maalasi ja askarteli tarjottimia siirron aikana. Samalla maistui juotava ja syötävä. Lääkäri tsekkasi kunnon ja nosti peukkua ikkunan läpi, sillä Reetta istui sifongissaan risti-istunnassa ja maalasi tohkeissaan tarjottimia. Eli silloin riittää näkeminen ikkunankin läpi. Eilinen oli huikea päivä, uskomattoman valoisa. Reetta nauroi moneen kertaan: "Nyt minulla on uusi terve kantasolu!!!!" Kyllä asiaa piti pussailla ja minä tirauttelin onnen kyyneliäkin. Iltani kruunasi tavoite-etanat. Reetta niistä viikolla muistuttelikin: "Äiti, se on perjantaina valkosipulietanoiden ja valkoviinin paikka, yksi tavoite saavutettu..." Tämä on traditio elokuulta 2011, jatkamme sitä, on juhlan paikka aina kun on juhlan paikka. Lääkärikin kysäisi minulta "Onko pöytä jo varattu?" Sain äitinä myös kannustuksen moiselle. Illalla 22.15 menin ravintolaan onnellisena odottamaan etanoitani... Reetan ruokavalioon kuului siirron aikana ja pitkin päivää mm. mokkapaloja, parunamuussia, kermaista kanakastiketta ja juomista huikeat 1800 ml. Ostin shoppaillessani Reetalle tavoitemukin, tilavuus 350 ml. Se on ikioma, kaunis, tavoitteellinen ja tärkeä. Etanoista vielä, käsky kävi isällekin kotipuoleen. Ei ollut iskä kaupasta etanoita löytänyt, joten minä lähetin kuvan etanapannusta valkoviinilasillisen kera ja sain paluuviestinä kuvan näkkäristä. Näin kippistelimme tavoitteelle ja uudelle alulle yhdessä, kumpikin tavallamme. ;-)
  
   Nyt on siis lauantai, päivä +1. Olen ollut osastolla jo tovin. Reetta ei ole vielä soittanut, nukkuu kenties, joten hyödynnän ajan kirjoittamiselle. Kävelin pidemmän ja mutkaisemman latauslenkin. Haistelin kevättä, hengitin syvään ja nautin auringosta. Siinä kävelessäni ajattelin, kuinka kepeä askel on ja kuinka keveästi hengitys kulkee. Se on todella voimaannuttavaa, se olisi meille kaikille välillä tärkeää oivaltaa. Jotenkin aamu alkoi äärimmäisen positiivisella sykkeellä ja tunnelmilla, ilman että olen lasteni edes tavannut. Siis tämä tuntuu vain juuri nyt niin oikealta ja hyvältä. En ole todellisuuttani kadottanut, enkä viinistä enää tokkurassa, enkä etanoista seonnut. Tämä on vain se vahva tunne, jonka tarvitsen. Kroppani on kyllä jumissa, hartiani kosketusarat, päässä takoo ilman huoneen happivajettakin kolmisenkymmentä vasaraa ja tietoisuus tilanteesta joka hetkessä läsnä. Mutta tässä savotassa jokainen päivä on mieletön saavutus, mieletön mahdollisuus ja mieletön voitto! Tähän savottaan kuuluu myös kivut, säryt, pelot, huolet, surut, kauhut, toivot, ahdistukset ja ilot, ne eivät katoa minnekkään. On vain tärkeää tajuta, että kykenen ja kykenemme elämään tässä ja nyt niin täysillä kuin ikinä. Se olisi meille kaikille tärkeää, kuinka moni meistä elää jossitteluvaihteella, sitten kun, jos ja kun.... Kuinka paljon hyvää juuri tässä hetkessä jää havainnoimatta. Nyt olen paasaukseni pitänyt ja ilmoille lietsonut. Paas kattoo millainen vastaanotto minulle on huoneessa kuusi. Tästä tulkoon mielettömän hieno, ainutlaatuinen, värikäs ja koskettava päivä. Päivä on +1!

   Kiitos muuten eilisestä, niin moni eli reaaliajassa mukanamme ja saimme viestejä monesta "tuutista". Hämmentävää. Niin ja kävijämäärä paukaisi täälläkin reiluun tuhanteen, sekin oli tyrmäävää, jopa kiusallista. Kiusallinen olo meni osittain hämmennyksen piikkiin ja muuttui kiitollisuudeksi, niin moni, niin tavattoman ja uskomattoman moni kulkee mukana. Se on järisyttävää.