TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 3. maaliskuuta 2011

TOHELO JA KOHELO

Tohelo ja Kohelo kuulemma Oulusta soittelivat. Reetta oli vauhdissa, suunnitteli jälleen uutta maalausta. Kyseli aiheestaan ja ideastaan.
Minä olen taas märissyt. Märy tulee hiukka joka saumaan. Ilon- ja helpotuksenmäry tuli, kun kuulin antibioottien purreen . Crp laskussa! Jep! Jep! Viimeinkin.
Harminmäry lipsahti kaupassa kun kuulin, etteivät arvot riitä häihin pääsyyn. Ainakaan tämänpäiväisen perusteella. Antibioottitippa menee säännöllisesti, joten se vaatii osastolla oloa. Häät ovat neljältä Kalajoella. Voi kunpa sitä iltatippaa voisi siirtää parilla tunnilla tai ottaa se muussa muodossa. Hitto kuin pienestä kiinni. Volisin siis Reetan pettymyksen puolesta. Olisi ollut niin ihanaa päästä koko perheellä juhliin. Reettakin olisi pikku juhlahumun ansainnut. Kyseessähän on ainoan enon ainoat häät! Niin oliko tuo märy sitten enemmän omaa vai lapsen pettymystä? Kukapa sen tietää.
Sain kuvaviestin, Reetta pihalla lumihevosta tekemässä. Taas tuli ilonmäry. Viikko eristyksissä, viimeinkin takakautta pihalle leikkimään. Tuntuu niin hyvältä, valtavalta edistykseltä.
Naama on siis ollut milloin minkäkin kirjava ja nokka reilusti punainen, märisemisestä. Olenkin usein kertonut tytöille, että käyttäytyisin aivan samalla tavalla olisi heistä kuka tahansa sairas ja sairaalassa. Kaikki ovat yhtä tärkeitä.
En olekaan moniin päiviin märissyt, mutta sitten kun hanat aukeaa ei paljon rohkaisua tarvita. Valuu, valuu ja valuu. Raivostuttavaa! Ehkä lyhyillä yöunilla on myös osuutensa. En ole koskaan ollut itkijätyyppi, tai ainakin olen pyrkinyt moista välttämään. Onko sitten hyvä vai huono asia kun itken jos itkettää. Tulvahan sitä sisimpään tulee, mikäli kyyneliä ei päästä ulos. Ammatti-ihmiset ovatkin sanoneet että pitää itkeä silloin kun on itkun aika.
Mutta nyt tämä itkunaama menee nypityttään ja värjäyttämään kulmakarvat juhlakuntoon. Eiköhän silmät, sielunpeilit saa siten hiukka valoa ympärilleen. Verna tuossa äsken minulle teki naamahierontaa. Sanoi ryppyjen rullaantuvan hassusti, kun naamaa heiluttaa. Heiluuko teijän naamanahkat rullalle saakka, kun hierotaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti