HAAVEITA

Minulle heitettiin pallo, mitä haaveita meillä on sitten kun Reetan hoidot on ohi. Haaveita? No onhan noita jos mitä, mutta mieleen pulpahteli päälimmäisenä yllättäviäkin seikkoja. Haaveilemme siitä, että voisimme mennä porukalla saunaan. Haaveilemme, että voisimme mennä mökille Impivaaraan. Mökki on askeettinen, ei vettä eikä sähköä, mutta se jokin. Siellä me sitten saunoisimme savusaunassa, välillä uisimme joessa. Olisimme yötä elikoiden kanssa ja touhuaisimme asioita mitä on tehty ennenvanhaan. Lämmittäisimme takkaa, sulattaisimme lumesta saunavettä, tekisimme pihakoivuista vihtoja, talvella laskisimme mäkeä joenpenkalta, kesällä uisimme joessa, kahlaisimme kaislikossa, tutkisimme perhosia, kasveja ja kuuntelisimme luontoa.
Tekisimme ex tempore-reissuja. Niitä, mitä olemme aina harrastaneet. Kamat kasaan ja vartissa olemmekin jo matkalla Lappiin. Ilman tarkkaa suunnitelmaa, fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Kamat kasaan ja olemmekin jossakin kylpylässä. Kamat kasaan ja lähdemme telttailemaan. Kamat kasaan ja lähdemme metsään. Haaveilemme siitä, että voisimme tehdä asioita tuosta vain, mittaamatta, punnitsematta ja kyselemättä.
Haaveilemme uudesta näyttelystä, selviytymistarinasta. Illalla Reetta soittikin ja kertoi haaveilevansa. Mistä? Äidistä? Unesta? Ruuasta? Paranemisesta? Pisimmän korren veti paraneminen. Reetta haaveilee niin paranemisesta. Normaalista lapsen elämästä, kavereista ja koulusta.
Haaveilen, että ystävät pysyy tämänkin riepotuksen jälkeen. Haaveilen, että voisimme pyytää meille ihmisiä kylään. Haaveilen iloisista pihajuhlista. Haaveilen normaalista elämästä. Sellasesta leppoisasta, huolettomasta (?), keveästä.