TURHAKE

Tunnen olevani täysi turhake. Lapset tulee ja menee omiaan, Reetta ei ehdi puhumaan, Pasikin on vähäpuheinen. Tuntuu välillä jopa ahdistavalta. Maailmassa on niin paljon kaiken maailman turhakkeita, sitten minä joudun itsekin siihen muottiin. Täysin turha, mitäänsanomaton ihmisriepu. Pyörin kotona itsesäälissäni. Trikoissani. Permanentissani.
Tessa on naapurissa, Verna lähtee kerhoon ja Fanny suunnittelee lenkkiä Kainon ja kaverin kanssa. Minä vaan turhaudun. Pesen pyykkiä, tiskaan, imuroin ja lookaan lumia. Koko naislauman yhteinen iltaruoka on vasta illalla puoli seitsemältä, silloin kaikkien pitäisi olla kotona. Lauman koossa. Toisaalta, minä turhake, olen lapsiani itsenäisiksi kasvattanut. Onnistunutkin.
Olen lähdössä perjantaina Ouluun, siis alitajuisesti olen taas aloittanut lähtölaskennan sen seikan suhteen. Yritän imeä kotia, lapsia, tunnelmaa itseeni. Osastollakaan en ole aina se kaikista tärkein ihminen Reetalle. Hänellekin olen välillä turhake, mutta sellainen jonka täytyy olla tarvittessa saatavilla.
Tänään mieleni on ollut jollain tavalla apea, olen tiedostanut todellisuuden. Tunnen olevani välillä turhake, sillä en voi mitään konkreettista tehdä Reetan paranemisen suhteen. Hoidan vain mitkä seikat minulle kuuluvat. Paljonhan vanhemmille kuuluu, mutta sekin turhauttaa, kun haluaisin voida tehdä niin paljon enemmän.


Niin tyhmältä kuin se kuulostakin, tunnen olevani shamppanjavispilä. Aika turha kapistus, joopa joo. Turhaan tässä turhaannun, taidan tehdä turhan reissun ulos, etten turhaantuisi turhaan.
Katsoin ulos, turhaan menen mitään lumitöitä tekemään, sillä siellähän on sankka lumipyry.
p.s. muuten olen ihan ok, ei syytä turhaan huoleen....