IHANA VALO

Viimeyön nukuin kuin tukki. Aamuun herätti Reetta soitollaan. Neiti oli itse positiivisuus ja reippaus. Olihan ulkona ihana valo, aurinkokin paistoi. Ihana valo loisti lapsesta puhelimenkin välityksellä. Imin itseeni valoa  ikkunoista.
Fanny oli taas kuin nukkuneen rukous, erittäin työläs saada ylös ja mukaan. Mutta kyllä me reilun puolen tunnin kuluttua olimme jo linja-autopysäkillä aamuauringon paisteessa. Hengitin syvään, tuntui keveältä. Mietin kuinka tärkeää on tuntea välillä ihanaa valoa, imeä sitä jotta jaksaa taas eteenpäin.
Jatkoin matkaani kaupungille, tyttöjen ostoksille. Typyt jäivät puuhailemaan yhdessä. Nautin olosta, valosta ja tilasta. Tarvitsin sitä todella.  Palloilin ilman suurempia suunnitelmia, tein tarvittavat lihaliemikuutio-ostokset. Ajattelin Reetan lausahdusta ihanasta valosta, kuinka se täytti koko minun päiväni. Olemukseni, aistini. Minulla oli hyvä olla.
Mietin kuinka tärkeää on antaa oman sisäisen valonsa loistaa, oman persoonansa kukoistaa. Aamulla kun kävelimme alikulkutunnelissa lauloin kurkku suorana tiernapoikia. Oli nääs loistava akustiikka. Välillä Fannyä ja kyllä muitakin tyttöjä hävettää tempaukseni. Mutta en anna lasten lannistaa. päin vastoin kannustan heitäkin tekemään milloin mitäkin, mikä mieleen juolahtaa. No opit olivat menneet perille, sillä samaisesta alikulkutunnelista Fanny tuli kontaten ulos. Oli nimittäin puhdas lumipeite ja teki mieli kontata, niin neitihän konttasi. Vitsi, näin loisteen kasvoilta kuinka kiva oli tempaista ja tehdä jotain mikä just sillä hetkellä mieleen juolahti. Tarkennuksena mainittakoon, ettei siihen aikaan aamusta ollut tunnelissa ruuhkaa...
Liha- ja kasvisliemikuutio-ostokset olivat nyt tärkeät. Reetta haluaa syödä keittoja, joissa on paljon hyvää lientä. Niin paljon, että sitä voi ihan juoda. Eilisestä sairaalan makkarakeitosta loppui liemi kesken, eikä yhtään ylimääräistä annosta löytynyt. Tänään Reetta kokkasi lohikeittoa, pitkällä liemellä. Kyllä nautti ja söi hyvällä ruokahalulla. Ihana katsoa kun maistuu ruoka.
Nautittava päivä kaiken kaikkiaan. Laskeskelin Reetalle jo tippuneen 10 annosta erilaisia solusalpaajia, huomenna vielä kaksi paukkua. Iltasella  itselle meinasi todellisuus hiipiä kuristukseksi rintaan. Syyllisyyskin siitä, kuinka ihana ja keveä päivä on ollut. Yritän yhä itselleni muistuttaa kuinka ihana valo lapsestamme on koko päivän loistanut. Ja missä kaikkealla ihanaa valoa on havaittavissa. Valolle pitää antaa tilaa ja mahdollisuus.