TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 11. maaliskuuta 2011

05/2011

Kantasolusiirron ajankohta alkaa hahmottumaan. Tämän viikkoisessa lypin jäännöstaudin osuuden lukemat olivat 0.04, siirtoraja on 0,03. Eli olemme jo todella lähellä. Edellinen arvo oli ollut 0,09. Toivottavasti tämä rankka c-blokki häätää viimeisetkin rippeet. HUS:n tiedostoissa on luovuttajaksi merkitty lapsen isä, mielettömän hienoa. Nyt vain tähtäämme kohti seuraavia etappeja ja tavoitteita. Tulevista hoidoista ei vielä ole tarkkaa tietoa, se selviää tulevina viikoina. Kuitenkin ennen siirtoa täytyy kaikki tarkat ja tärkeät tutkimukset tehdä täällä Oulussa; hampaat, magneettikuvaukset jne. Paljon on edessä. Tällä hetkellä menemme levollisin mielin. Tieto lisää tuskaa, miettiminen pahentaa asioita, murehtiminen rasittaa ja pelkääminen saa pelkäämään kahta kauheammin. Näin me pyrimme nauttimaan kaikesta kivasta. Alitajunta kyllä pitää välillä huolen, ettei ole räysin rela ja pääse ihan rentona notkumaan.
Tänään olemme urakoineet pinon erilaisia palapelejä. Se on todella loistava tapa keskittyä ja nollata. Toisaalta toivoisin voivani jatkossakin olla tietämätön tulevista koettelemuksista. Tieto lisää tuskaa, eikä minun pieneen mieleen mahdu enää yhtään enempää tietoa saati sitten tuskaa. Haluan leijua omassa umpiossani. Pompahdellen, välillä itkeä tirauttaen, hölmöillen ja nauttien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti