Olen tietoisesti päättänyt lähteä osastolta ajoissa pois. Mikäli neiti ei nuku, niin ei nuku. Minä en jää nukuttamaan. Keskiviikko ja torstai aamuna olen ollut osastolla jo seitsemän paikkeilla, tänään kahdeksan jälkeen aamulla. Iltaisin neidillä on ollut kavereita, touhua ja virtaa. Olen lähtenyt seitsemän jälkeen, milloin linja-autolla, milloin muulla kyydillä. Eilen illalla Reetta soitteli ja tekstaili useaan otteeseen, itkeskelikin. Ei auttanut muu kuin rauhoitella ja keskustella muista asioista kuin ikävästä. En todellakaan lähde takaisin osastolle kahdentoista tunnin jälkeen, sillä neidillä ei ole mitään hätää.
Tottakai on ikävää jättää lapsi osastolle, mutta nyt ei muu auta. On myös ajateltava omaa jaksamista. Lapsi saa hoitajan luokseen aina kun painaa nappia. Lapset ovat sopetuvaisia. Lapset ovat erittäin kypsiä ja ajattelevia. Näinpä iltaitkujenkin jälkeen tilanne on aina rauhoittunut. Reetta on ottanut tavaksi lähettää minulle kauniita iltaviestejä. Tällaisten jälkeen itselläkin on levollinen olo ja hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti