TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

JOKAISELLE ANNETAAN SE, MITÄ JAKSAA KANTAA

Enpä tosiaankaan haluaisi olla tuo vahva, jolle napautetaan tällainen taakka kannettavaksi. Ensimmäisen kerran tuon lausahduksen kuulin tuplaraskauteni aikana. Odotin kolmosia, mutta en siis ollut tarpeeksi vahva triplaraskauteen. Niinpä yksi pulpahti ulos. Vernalla tosin on siltä ajalta kuulemma selvä muistikuva, kun se kolmaskin polski mukana. Niin sopiihan sitä miettiä kuinka selvä muistikuva, kun se kolmas tuli pois seitsemännen raskausviikon aikana? No mitäpä tuota inttämään, jos neiti muistaa niin antaa muistaa. Tuolloin tuo lausahdus oli positiivinen kaiultaan, mutta nyt kun sen kuulee, niin enpä saa sitä positiiviseksi millään keinolla muutetuksi. Olisin siis erittäin mielelläni heikko ja hauras ihminen, jota ei turhilla koettelemuksilla rasiteta. Pistäkääpä itse kohdallenne, olisiko kiva olla tästä syystä se vahva ihminen jolle annetaan vain se minkä kykenee kantamaan. Tuskinpa kukaan siihen omaa kättään pystyyn nostaisi, jos vapaaehtoisia kaivattaisiin. Ainakin minä pitäisin räpyläni visusti kainalossa, ettei vahingossakaan elekieltä myöntymiseksi tulkittaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti