TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

SÖKÖTYSTÄ

Tämä kotihoito vaatii välillä jo melkoista tulkintaa ja toimintaa. Aina ei tiedä mikä tulee vastaan ja mikä vaikuttaa mihinkin ja millä tavalla. Näin tapahtui muun muassa kuumemittarin kanssa. Pasi hankki meille uuden kuumemittarin, laadukkaamman ja luotettavamman. Eilen sitten mittailimme Reetan lämpöä. Kovin vaikutti alhaiselta. Mittailimme useampaankin otteeseen ja aina piippauksen jälkeen lämpö oli 35 ja jotain, hurjimmillaan alle 35 asteenkin. Koitimme ohtaa, testasimme yleisvointia. Neiti tuntui ihan passelilta ja jatkoi touhujaan alilämmöstä huolimatta. Pasi soitteli taas vaihteeksi osastolle. Äkkiä lisää vaatetta, villasukkia ja tiukkaa serantaa. Lämpötila pitää saada nousemaan. Näinpä neidille tuli uusi vaatekerta villasta päälle, sohvalle peiton alle lämpimään ja viljahaudepusseja mikroon. Neiti tälläytyi siis kesken leikkien lämmitettäväksi. Viljahaudepussi niskan takana ja vatsan päällä. Sitten tajusin kauhukseni, että niskan takana oleva pussihan saattaa aiheuttaa nenäverenvuotoa. Sikäli mikäli sama paikka pitää jäähdyttää kun nenästä vuotaa verta, eli maalaisjärjellä (?) nythän se aktivoi verenkiertoa. Neiti raivosi paahtuvansa, aivan liika kuuma ja ärsyttää maata. Aivot löi avuttomina sököä. Siis kuinka kuuluu toimia?
Mittailimme itseltämmekin uudella ja vanhalla mittarilla lämpöjä, alhaisia sellaisia. Siis uusi antoi piippauksen jälkeen kovin niukkoja lukuja. Mittaria palauttamaan ja lisäinfoa kuulemaan. Kyseisellä mittarilla on kesken mittauksen tapana piippailla, ei suinkaan silloin kun mittaus on valmis. Eli vaikka vehe piippaa, mittausta pitää jatkaa. Sellainen looginen vehje sekin, mun milestä huijaava sökö. Siis lapsi olikin uusien mittauksien jälkeen normaalilämpöinen, aivan turha paniikki. Toisaalta alkoi jo hiukka naurattaakkin moinen sököily-paniikki. Mutta kun kaikkiin arvoihin on vain reagoitava ja toimittava. Hitostako tuonkin taas tiesi. Eipä siis ihme, että neiti raivosi vällyjen alla kun häntä keitettiin lämpimäksi. Oli jotenkin hämmentävää, eikö moinen näkyisi yleisvoinnissa tai tuntuisi kädellä.
Eilen meillä aloitettiin siis kotona annettavat pistokset. Pasi sai asiasta koulutuksen (sianpalaan) osastolla. Ja hyvinhän se meni, ihan varmoin ottein. Neiti pelkääkin pepusta pinta-alan loppuvan. Parhaillaan siellä on kaksi laastaria; eilinen pistos ja maanantain syöpälääkepistos. Yritinkin ehottaa laastarien poistamista, mutta ne ovat jotenkin tärkeitä ja systerit on niistä kateita. Eli antaa neidin hehkuttaa moisella asialla. Pian pyllyyn napsahtaa jo upeasti kolmas laastari. Nauroimmekin pyllyn olevan ihan teipattu kotijakson jälkeen, mikäli kaikki laastarit pitää säilyttää. Näitä kasvutekijöitä tulee siis päivittäin.
Tänään keskiviikkona on verikokeiden otto päivä. Tai ne on jo otettu ja varmaan tehtykin labrassa. Eli uskomme tankkauksen napsahtavan tälle päivää, sillä nenäverenvuoto on varmasti laskenut arvoja. Tämä oottaminen sähköistää puolestaan ilmapiiriä. On tuskaista, kun ei tiedä. Sikäli mikäli tankkaus tulee, onko se päiväkäynti vai napsahtaako pitempi nakki. Kunpa tietäis?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti