TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

NIIN ALKOIVAT UUDET HOIDOT

Niin alkoivat uudet hoidot, tänään oli päivä 1. Eli numerointikin nollaantui. Crp oli hiukka koholla, eristys jatkuu. Ennen uusia lääkkeitä tiputettiin pussillinen punasoluja. Nyt nämä uudet lääkkeet saattavat aiheuttaa väsymystä ja huonoa oloa. Samalla lisätään virtsarakonsuojalääkettä. Näillä paukutetaan viisi päivää ja kuudentena on piikkihoito. Uutena kotihoitona alkaa myös kasvutekijöiden pistäminen. Siis minä piikki, aineet ja oma lapsi. Vähäkö vapisen ja silmissä sumenee pelkkä ajatuskin.
Ihminen on outo kapistus. Viime yön pystyin nukkumaan suht hyvin. Päätin taas eilen, että minun on jaksettava olla äiti. Niin kauan kuin äiti voi hyvin, voi lapsetkin hyvin. Varmasti tulossa on eräskin liskojenyö, mutta sitä on vain jaksettava. Olen kuullut muutamaan otteeseen viisauden, että se annetaan minkä jaksaa kantaa. Hitto, että sitä onkin vahva! Tuohon on kai uskottava.
Olihan peikkona koko ajan siirtyminen korkeimman riskin hoitoihin, mutta tuo kantasolusiirto tuli niin puskasta. Täytenä yllätyksenä. Mutta korkeamman riskin hoidossa on useita eri protokolloja ja niistä yhden määritteet täyttyivät. Siihen kuuluu siis siirto. Eli vallan loistava osumatarkkuus.
Näillä hoidoilla oma immuniteetti ajetaan aina vain alemmas, jolloin infektiot yleistyvät. Siis tulemme olemaan yhä enemmän sairaalassa ja eristyksissä. Mutta kuuleman mukaan veriarvot kohenevat aina infektionkin aikana, jolloin taas seuraavat hoidot ovat mahdollisia. Toki jokaisellahan nämä tulee kaavioista ja kaavoista huolimatta menemään omia polkujaan. Positiivinen asia oli se, että vaikka infektio iskisi hoidon aikana hoitoa jatketaan. Pienessä mielessä kun pelkäsin hoitojen pian keskeytyvän tai siirtyvän. Noh katsotaan mitä hoidot ja tulevaisuus tuo tullesaan! Eipähän ainakaan puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

2 kommenttia:

  1. Laitan tähän sulle linkin tuosta luovutus asiasta, johon itse kehoitin lukioita menemään joulukuun alussa. Ja jokunen tietääkseni menikin. Itse käyn säännöllisesti ja kertoja on jo 17: http://extriimiaelamaan.blogspot.com/2010/12/helpompia-kilometreja.html

    VastaaPoista
  2. ...Se annetaan minkä jaksaa kantaa... tuon olen minäkin kuullut jos kuinka monta kertaa ja aina olen protestoinut sitä vastaan. Aina ei jaksa ja se on ymmärrettävää. Liika on liikaa jossakin vaiheessa. Ja se tuntuu joskus todella epäoikeudenmukaiselta. Mutta sitkeitä ja periksiantamattomia sitä kuitenkin ollaan ja mennään läpi vaikka harmaan kiven! Kyllä meistä äideistä ja naisista läytyy poweria!

    VastaaPoista