TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

MIKÄ MINULLE OIKEIN TULI?

Välillä alakulo iskee yllättäin, menee mietintämyssy syvälle. Tämän on todennut myös pian kaksivuotias pikkuneiti. Mikä minulle oikein tuli? Mikä tuli kun alahuuli väpättää, itkettää ja on paha mieli. Sen aiheuttaa jokin harmi. Mikä sitten aiheuttaa harmin.
Itsellä harmi ja paha mieli tulee alitajunnan peikoista, vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista. Tänään Reetta oli taas alakuloinen, ruoka ei maistanut, vatsaan sattui ja myssy oli syvällä. Itselle pelkopeikko kuiskaili influenssaa, vatsatautia ja jotain mysteeriä. Ajatuksenjuoksu aiheutti jo huomisen anestesian siirtymisen ja sitä kautta taas lypin tulosten siirtymisen ja tiistain piikkihoidon siirtymisen. Korvalehtikin punoitti samoin silmäkulma, vyöruusuko? Lääkärintarkastus tehtiin ja neiti täyttää kaikki vaatimikset huomiseen anestesiaan. Eli tyhymä peikko kuiskaili joutavia! Kas kummaa, kun tarkastus oli tehty neidin olemuskin muuttui heti. Juttu luisti, nälkä oli valtava ja touhua kovasti. Mikä minulle oikein tuli, no alitajunta relasi ja valkeus voitti! Me olemme niin niin tunteella käyviä, että.
Vanhempien kanssa on puhuttu useinkin sitä, minkä olemme tehneet väärin, jotta omalle lapselle tulee vakava sairaus? Meidän lapsillemme syöpä. Olisi niin helppoa syyllistää tästä jokin tai joku. Pistää vastuuseen. Vaikka oma pää pallille, jos itse on kaiken tämän kauheuden aiheuttanut. Pistää itsensä kärsimään teoistaan. Mutta kun sitä meitä kaikkia yhdistävää tekijää ei vain löydy. Osaa lapsista on imetetty kauan, osaa ei ollenkaan. Osalle on annettu korvikkeita jotka on lämmitetty mikrossa, osalle lämmitetty vesihauteessa. Osalle on tehty ainoastaan luomu- ja lähiruokaa, osalle heitetty eineksiä eteen. Osa on tykännyt karkeista, osa ei ole koskaan tykännyt makeasta. Osa on sairastanut pienestä pitäen, osa on ollut terveyden perikuvia. Osa on viihtynyt paljon tietokoneeella ja sisällä, osa on ollut ulkona viihtyvää sorttia. Osan vanhemmat ovat laihoja ja kuntoilevia, osan taas pyöreitä sohvaperunoita. Osalla vanhemmista on paljon laatuaikaa lapselle, osalla ei juuri mitään aikaa. Osa on maalta, osa on kaupungista. Osa on läheltä, osa on kaukaa. Lähtökohdat ovat niin kaukana toisistaan ja tulos kuitenkin kaikkien lapsien kohdalla sama, vakava syöpä sairastettavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti