PYÖRII, PYÖRII...

On sitten ihmisellä kriisi mikä hyvänsä, niin muu maailmahan jatkaa pyörimistään siitä huolimatta. Vaikka itse on kokenut oman maailmanloppunsa juuri silloin, niin ei se maailman kiertokulkuun vaikuta. Miksikö tätä aihepiiriä jatkan jauhamalla, niin näin se vain on. Maailmassani pyörii tällaisia, kaiken muun ohella tietty.


   Aikoinaan muistan oman pappani kuoleman. Olin silloin töissä kukkakauppa-hautaustoimistossa. Onko mitään luonnollisempaa ja todennäköisempää kuin liki sata vuotiaan poismeno, no ei. Mutta se on pienoinen maailmanloppu ja aikajanana katkeaminen läheisille sillä hetkellä. Kun sain puhelun töihin, samaan aikaan ajoi kukkatukkuauto pihaan. Tarvittavat hapsuneilikat oli valittava, vaikka oma maailmani oli sillä hetkellä pysähtynyt. Muistan konkreettisesti, kun savvoo viäntävä tukkuri esitteli kahta erilaista liilankirjavaa hapsuneilikkaa. Tilaustyöhön varattua. Pitääkö hapsun olla kulmikas vai pyöreä. Puhuisi nyt edes suomea, että ymmärtäisin, ja onko mitään väliä hapsuneilikan hapsun muodolla, jos oma maailma on juuri pysähtynyt. Minusta tuntui, että räjähdän palasiksi sillä hetkellä siellä tukkuautossa jonnin joutavia haastellessani. Mitä väliä?
   Meidän häämme, ilojuhlat, vietimme siitä huolimatta vaikka kuukautta aikaisemmin vietimme hautajaisia. Pappa sanoikin ennen kuolemaansa, ettei häntä niissä juhlissa näy pöydillä tanssimassa... Hän aavisti. Käski kuitenkin pitää hyvät juhlat, pidimmekin.
   Appiukkoni kävimme hyvästelemässä ennen matkaa. Matkamme oli Vaasaan seminaariin ja iltajuhlaan. Siellä me nätyksi tällättyinä otimme vastaan palkinnon ja jorisimme jonnin joutavia, vaikka tiesimme toisaalla sairaalassa hetken koittavan milloin tahansa. Söimme pystyyn nostettua hummeria ja huulissa oli huulipunaa, kravattikin oli sävy sävyyn pukuni kanssa. Maailma pyöri ja ihmiset mukana. Aamulla saimme suruviestin.


   Kun Reetta sairastui tai lähinnä sai sairasteltuaan diagnoosin. Koin samaan aikaan suunnatonta helpotusta, syyn löydyttyä, mutta samaan aikaan maailma pysähtyi. Meidät riipaistiin tähän todellisuuteen kerta rytinällä ja kunnon faktoilla. Siitä huolimatta onnikat kulki sairaalankin pysäkiltä minuutin tarkkuudella. Arvolisäverot kuului maksaa ajallaan. Sähkölaskut tulivat kerran kuukaudessa. Kouluun piti sisarusten herätä, läksyistä huolehtia. Vuodenajat vaihtui, kunhan huomasi ensi järkytyksen jälkeen että viisari liikkuu sekunti kerrallaan. Firmaa oli pyöritettävä ja jaksettava palvella asiakkaita, vaikka ajatukset olivat tasan muualla ja tärkeysjärjestyksessä ihan toiset. Onko pizzan päälle laitettavalla täytteellä tai paprikan värillä niin kauheasti väliä? Mitä väliä, jos vähennät juustoa ja kevennät pizzaasi, jos valitset täytteeksi tuplapekonin, salamia, aurajuustoa ja muita juustoja, huuhtelet kaiken alas sokerilitkuilla. Haloo, katso peiliin ja näe totuus. Elikoille pitää antaa ruokaa ja matokuurit, harjatakin säännöllisesti. Pyykit pestävä, imuroitava, kaupassa käytävä. Vaikka luulin olevani työelämässä ja kotona korvaamaton, niin maailma jatkoi pyörimistään. Käsittääkseni työnikin on tullut tehtyä. Tänään en tavallaan edes tiedä onko minulla paikkaa työelämässä. Onko työnkuvani muuttunut täysin, työyhteisö muuttunut. Yli kolme vuotta pois remmistä, niin johan putoan kehityksen rattaista, työyhteisöistä, tehokkaasta yhteiskunnasta. Himpun verran kaikesta. Toisaalta oman maailmanlopun jälkeen omat arvotkin ovat muuttuneet, kärjistyneet entisestään. Tällä hetkellä olen (muka) haistavinani liiallista tehokkuusajattelua ja työpahoinvointia työyhteisöissä. Moni tekee äärirajoilla töitä, työhyvinvointi on tuntematon käsite. Onko väliä loppupeleissä ja kriisin kohdatessa leivän kuituprosentilla, onko se, 4,3,  7 vai 5,9?
   Meidänkin maailmamme pyörii omalla radallaan, vaikka joillakin muilla maailmanloppu on koettu ja käsillä. Tänään Fanny on pois koulusta orastavasta flunssasta ja valvotusta yöstä johtuen. Reetta on maalannut sudenkorentoja, minä valkoapilankukkasia petrooleilla vivahteilla, Fanny viimeisteli pöllötaulunsa yhden pöllön silmät. Olemme pelanneet skippoa, vaikka matikan testi pitäisi Reetalla teettää. Heilun maaliroiskeisessa tunikassa ja naputan konetta, vaikka järkevämpänä heiluisin toppakuteissa pihalla ja lenkillä. Aamulla olen lähdössä Tessan luokan luokkaretkelle Kemin lumilinnaan, joka on kuulemma sulanut. Mutta menemme kuitenkin. Lapseni on myötämielinen lähdölleni, oikeastaan serkkutyttö oli minut kyseiselle retkelle jo ilmoittanut ennen kuin itse tiesin. Olen otettu, että minut hyväksytään mukaan. Olen toisaalta otettu, että minulla on mahdollisuus lähteä, koska meidän kriisimme sen mahdollistaa. Parasta tässä on tietty se että saan lähteä mukaan yläkoululaisten retkelle, osaankohan käyttäytyä...  Jää nähtäväksi, varmaan saan palautetta reissun jälkeen... Ajattelin hyödyntää matkat lukemalla, kirjoittamalla ja olla möllöttämällä. Ei sen puoleen olisi minulla ollut muutakin suunnitelmaa huomiselle, mutta tämä meni kaiken ylitse. Huomenna alkaa myös parisuhdeleiri Espoossa, pääsimme varasijalle. Toisaalta on hämmentävää huomata, etteivät kriteerimme riittäneet, ilmeisesti muilla menee vielä huonommin;-.) Se oli vitsintynkä, eikä kauheammin Pasia naurattanut kun murjaisin ja hain moisesta varasijasta valonpilkahduksen, sillä ideahan oli jälleen minusta lähtöisin. Olen ilmoittanut meidät myös tanssiretkelle, eikä sekään kauheammin Pasin maailmaan sopinut. Annoin mahdollisuuden valita kahdesta pahasta, joko parisuhdekurssi tai tanssiretriitti. Mukavuusalueelta poistumisia tasan molemmat. Paas kattoo... Taidan jo tietää vastauksen. Ei Pasi nyt kauhean innostunut ollutkaan kyseisestä leiristä Espossa, sillä nyt pukkaa reissupäiviä muutenkin. Pasin pitää olla Kokkolassa maanantaina ja Lempäälässä keskiviikkona. Me olemme tiistaista keskiviikkoon Oulussa. Eli näin ollen huushollin ja kotimaailmamme pyörittäminenkin vaatii osansa ja organisointia.
   Reetalla särkee päätä, aika useinkin. Soittelin jo hemapolille ja käskin  välittämään viestiä lääkärille. Onneksi keskiviikkona on silmälääkäri jo valmiiksi. Kirkas kevätaurinko, juomattomuus, nälkä, väsymys, lukeminen, stressi, onhan noita altistajia. Samaan aikaan Reetta on kateellinen himpun verran Vernan silmälaseista, sekinhän saattaa särkeä päätä. Ei tuota aina tiedä mikä on todellinen ja oikea syy, mutta kaikesta on infottava ja kaikkeen on puututtava. Särky ilmenee usein myös iltaisin, kun nukkumaanmenoaika lähenee. Onko se aikalisävitkuttelua, väsyä, huomiota vaiko mitä. En ole lähtenyt lääkitsemisrumbaan, sillä sekinhän saattaa aiheuttaa lisäsärkyä. Ja jos se särky menee kuitenkin itsekseen vaikkapa nukkumalla ohitse. Toki onhan lääkkeiden määrä yhä aika kattava, iltaa aamua, joten saattaa sekin aiheuttaa särkyjä. Niin ja tyhmä äiti, joka vaatii vaikka mitä, vaikka ei huvittaisi. Kokeita, läksyjä, juomista, syömistä, ulkoilua, lepoa jne. Muutama viikko sitten, varmaan helmikuun puolella Reetalla särki hammasta. Soittelin siitä jo toimenpideohjeita Oulun hammaslääkäriltä. No, se kipu on lähtenyt maitohampaiden mukana sen siliän tien. Reetta otti kaksi heiluvaa hammasta itse pois. Siinä sai hammaskeiju öisin taas liidellä... Päänsärkyä lapselleni on aiheuttanut myös, etten ole uutta pokkaria ostanut. Juuri sen olisi tarvinnut, mikään muu ei käy. Mutta kun itsellä kerroin on yhä tuo neljä, niin en anna noin vain periksi. Sehän on eriarvoista muita kohtaan, jos yksi saa sen minkä haluaa. Ei mene läpi.


   Nyt koen, että olen jälleen tarpeeksi ruikuttanut ja yritän omasta ja meidän perheemme puolesta jatkaa pyörimistä. Pyörivää, etenevää ja positiivista liikettä. Eilen tanssikurssilla pyörin kuin alkeiskurssilla, vaikka olen jatkokurssin loppusuoralla. Raivostutti, kuinka voin sekoittaa rumban ja fuskun askeleet, joka toinen askel ja kuvio toista lajia. Sai siinä tanssittaja miettiä moista taantumistani, kunnes sen itse honasin. Mutta ei se paljon auttanut vaikka kuinka olin honaavinani, ei piuhat riittäneet toteutukseen. Mitä todennäköisemmin kulunut viikko on ollut alitajuisesti myötäeläen raskas, oma maailma ja sen pyöriminen on sekoittunut toisten tuskan myötävaikutuksella. Mutta näin se vain menee, empatiakin on tärkeä, mutta rankka laji pyöritettäväksi.
   Äsken pyöräytin nakkikeiton, illalla Tessa saa tehdä loistavaa bolognesekastiketta. Pyykkikone pyörii, Pasi pyöritti aamulla imuria. Minä pyörin viime yön osittain unettomana sängyssä, joten ajatukset eivät unettoman yön jälkeen pyöri terävimmillään. Pyörittelen monia ideoita, ajatuksia ja huushollia. Maailma mitä ilmeisemmin pyörii muualla ja muilla nopeammalla tempolla ja tehokkaammin. Kellotaulusta näen minuuttiviisarin pyörähtäneen jälleen yhden ympyrän. Aurinko heittää varjonsa eri kohtaan, maapallo on pyörähtänyt akselinsa nokassa taas pienen nytkähdyksen. Reetan toipumisessa tapahtuu nytkähdyksiä ja uusia asioita päivittäin. Maailmamme pyörii kuitenkin yhä eristyksissä ja tämän todellisuuden ympärillä. Mutta me jaksamme suhteellisen hyvin, vaikka välillä ajatukset pyöriikin mollivoittoisina. Meillä on täysi syy pyöriä toiveikkaina, rohkeina ja kiitollisina. Seurata kuinka aurinko pyörii taivaalla. Olethan muuten tajunnut se, että varjoja ei olisi ilman valoa...