HIIHTO(?)LOMA(?)STRESSIÄKÖ(?)

Maaliskuu jo maata näyttää... Mites tässä hiihtolomalaiset hiihtelee, kun ei ole hiihtokelejä? No, se ei ole suurin ongelma, eikä yleensäkään ongelma.


   Ajattelin laukaista katkelmia viimepäivien keskusteluista, todella laajoista aihepiireistä ja todella yllättävistä aiheista. Mitä se kertoo? Tarviiko sen kertoa mitään? Joka tapauksessa en kerro kuka mitäkin mieltä mistäkin on ollut, jotten leimaa lapsiani millään tavalla. Itse kukin voi ajatella kenen suuhun tai nuppiin mikäkin ajatusmaailma sopinee...


-Kouluun pitää sitten täyttää se tyhmä HPV-rokotuslappu. Se pitää palauttaa tänään. En muuten ota sitä piikkiä.
-Kyllä se kannattaa ottaa, jos sillä säästyy syövältä.
-Niitä piikkejä on kolme, en kyllä koulussa halua ottaa sitä piikkiä.
-Mieluummin kolme piikkiä, kuin vaikka kahden vuoden syöpähoidot.
-Miksi minua ei ole pienestä pitäen piikkeihin opetettu?
-Mitenkö piikkeihin opetetaan? Alanko heti pistelemään?
-Onko niistä riskeistä puhuttu tarpeeksi, mitä niitä on?
-Huippuosaajat lääketieteen puolelta ovat useissa eri yhteyksissä olleet rokotuksen kannalla, se on todella hyvä ehkäisy naisten kohdunkaulansyöpään. Kuulemma Suomi on tällä hetkellä maailmanlaajuisesti hiukan jäljessä rokotusohjelmissaan, ennen Suomi oli maailman huipulla näissä asioissa. Muualla päin maailmaa vesirokkoakin vastaan rokotetaan ja Suomessa vasta mietitään rokottamista. Kuinka tärkeä sekin rokotus olisi. HPV-rokotuksenkin suurimmat ongelmat on jo maailmalla ratkottu, ennen kuin rokote saadaan edes maahamme. Yksi lääkäri sanoi, että mikäli hänen tyttärelleen moisen asia olisi ajankohtainen, hän ei todellakaan epäröisi... Pelkäätkö pyörtyväsi, sekö pelottaa. Me voidaan täyttää lappuun yhteystiedot ja ehdotus neuvolassa rokottamisesta, jos vaikka äiti olisi silloin mukana. Jos vaikka tulee se heikotus, outo olo ja pyörtymys.
-Minä muuten ainakin otan sen piikin sitten, kaverit eivät kaikki ota. Mutta minäkään en halua, että terkkari pistää. En halua, että tämmöiset asiat tehdään kouluaikana, tyhmä mennä kesken tunnin piikille.
-Tyhmää, en halua. Idioottia, pervoa, tyhmää... Mene pois, ei saa koskea! Kyseinen lapsi pakenee peiton alle ja murjottaa tuppisuuna kolmisen varttia.


-Ottakaa Vieno kiinni ja annetaan sille lääke. Lääkkeessä lukee Viena. Tällä estetään Vienon jatkuva juoksuaika, se on sellainen kissan ehkäisypilleri. Se annetaan kerran viikossa. Liotetaanko se vaikka nesteeseen ja annetaan ruutalla, se voisi olla helpompi. Missä kaikki ruutat ovat? Missään ei ainakaan kielletä liottamasta...
-Miksi se on Viena, eikä Vieno? Se ei ole mikään Viena vaan Vieno. Onko tämä nyt väärän kissan lääke?
-Kyllä se on meidän Vienon lääke, eläinlääkäri kuuli vain nimen puhelimessa väärin...
-Tässä on myös tämä lisäravinne, sitä riittää reilun parin sentin pätkä. Millehän se maistuu? Kalalle?
-Onko se tärkeä?
-Voi sitä kokeillakin, kun tuo kissaneiti on niin kauhean kevyt sirpula ja laihtuu entisestään juoksuaikana. Tuskin tästä haittakaan on, apteekissa suosittelivat ja eläinlääkärikin sanoi, että voi antaa.
-On sille tullut takaisin 200 grammaa, nyt se painaa taas 2,4 kg. Tollo painaa melkein puolet enemmän. Väinö viisi kiloa.
-Pieneksi se jäi, mutta nätti se on.
-Noin pienellä kissalla ei kannata pentujakaan teettää. Ajatelkaa kuinka vaikea sille olisi sitten synnytys, jos se saisi normaalikokoisia pentuja.
-Pitäkää nyt kiinni, että se ravinne saadaan suuhun.
-Nyt sitä on kasvoissa ja viiksikarvoissakin.
-Kyllä se nuolee itsenä puhtaaksi.
-Haetaan pyyhe, että saadaan annettua se lääke ruutalla, laitetaan kissa kapaloon.
-Se otti sen todella reippaasti.
-Eikö olekin ihana kissa, katso... Ja taas niin hiljainen, suloinen...






-Miksi sinne pitää pyöräillä ja musta harjakin on hukassa? Miksi kukaan ei kertonut?
-Nythän minä kerron ja asiaa tarkistan, kun olet vielä yökkäreissä. Varmaan pitäisi syödäkin ennen sitä? Äiti ei kuskaa teistä ketään tänään mihinkään, jokainen saa mennä pyörällä.
   Tämä keskustelu sai alkunsa kun perheen tyhmin äiti ajatteli ilahduttaa hiihtolomalaisiaan elokuvalipuilla ja moisilla aktiviteeteilla... Lippupalvelun kautta näytti olevan paljon tilaa katsomossa, joten äiti päätti lunastaa lipun myös eristyslapselleen, hiukan morkkistellen kylläkin...
-Mitä minä voin syödä, kun se musta harjakin on hukassa. Joku idiootti on sen taas hukannut. Kukaan ei koskaan laita sitä sinne mihin pitää. Kuka sitä on viimeksi käyttänyt? Kuka? Kuka?
-Samalla kun nuudelivesi kiehuu voit vaikka pukeutua ja hakea sitä harjaa...
-Minä en sitten halua mennä sinne tyhmiin elokuviin. Yksin kahden kanssa.
-Ethän sinä silloin ole yksin, jos on kaksi siskoa mukana. Joskus pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan ja tehdä jotain hiukan jännittävääkin.
-Jos olisin tiennyt, että sulkapallo on peruttu tältä aamulta, olisin mennytkin siihen toiseen elokuvaan.
-Mutta nyt ne liput on ostettu kahteen eri elokuvaan, sitä ei enää aleta muutamaan. Minä kun ajattelin, että tämä olisi kiva hiihtolomaylläri? Kannattaako minun mitään edes yrittää, kun aina menee niin vaikeaksi?
   Tosin lippujen tulostuskin meni prinkkalaksi, kun muste loppui kuin seinään. Näinpä äiti sitten kiirehti tulostamaan liput miehensä työkoneelta, samalla kun aamulla ruokaostoksille suhasi.
-Mikä se nyt pahinta on sinä elokuviin menossa? Onko ihan paniikkiolo?
   Yksi lapsi kiipesi siivouksen ajaksi pinottujen rahien päälle jurnuttamaan ja panikoimaan.
-Miksi tähänkään ei ole opetettu, harjoiteltu, mennä nyt suoraan harjoittelematta yksin kahden kanssa elokuviin?
-Tyhmää mennä pyörällä, en halua ajaa keskustassa.
-Siellä on sulat pyörätiet. Voidaan taluttaa ihan keskustassa.
-Onko sillä nyt se paniikki? Siksikö se istuu tuolla korkealla?
-Miltähän se paniikki tuntuu?
-Mitä minä tällä lipulla teen, miksi se on tämmönen? Entäs jos se ei ole oikein? Mitä sanon, enkä voi laittaa tätä takkia ja liian kuumia kenkiä. Mihin minä laitan lipun ja puhelimen? Onko tässä takissa liian pitkät hihat? Idioottia kun ei voi viedä, en voi ajaa tällä takilla ja näillä kengillä. Käsilaukkukaan ei sovi tämän takin kanssa.
-Laita sitten ne mokkasaapikkaat ja se villakangastakki, saappaiden väriin käy se ruskea nahkalaukkukin, sinne voit laittaa kännykän, rahapussin ja lipun.
-Sillä takilla ei voi pyöräillä, idiootti, se ei ole pyöräilytakki!
-Ai, siis sillä takilla ei voi ajaa pyörää? Meneekö se pinnoihin vai miksei? Kyllä tuon matkan voit ajaa villakangastakissakin, ei ole erikseen olemassa elokuviinpyöräilytakkia. Ja voit ottaa kengät pois elokuvan ajaksi, jos ne talvikengät on liian kuumat.
-Mutta kun joku idiootti on kuitenkin kastellut ne lattiat ja sitten kastuu sukat. Miksi minun sukat ei koskaan tule pesusta aikanaan? Kaikki on taas pöllitty. Aina käsketään laittaa pesuun ja sitten ne pöllitään, idiootit!
-Puhtaita sukkia on pino, jokainen saa ottaa omansa, kaikki on pesty. Sukat ovat olleet tuossa pöydällä jo useita päiviä.
-Nyt minä myöhästyn, teidän vika kun sukatkin on pöllitty, eikä sanottu että pitää mennä pyörällä.
-Pitääkö tuota paniikkiasiaa käydä läpi ja avata kaikki kauhuskenariot mitä mielessä pyörii?
-Sitten joku sanoo, että tämä on väärä lippu, anna rahat tai mene pois. Enkä tiedä milloin sitä lippua pitää näyttää ja kenelle.
-Ovella kun kysytään, lippua ei oteta pois, koska siinä on rivi ja paikkanumero. Menet vain muiden mukana rauhassa.
-Siinähän on se pienempi välihuone, jossa liput tarkistetaan. Tässähän lukee rivi ja paikka. Ei tässä ole mitään ongelmaa, me hoidetaan tämä asia, opetetaan isompia. Miksi tuosta pitää tehdä paniikki?
-Pääseekö sieltä ulos jos haluaa?
-Ai meinaatko, jos pitää vaikka vessaan mennä? Pääsee ja pääset takaisinkin. Uskon, että sinulla saattaa olla muutama kauhuskenario siellä vessassakin... Olenko oikeassa? Pelkäätkö juuttuvasi vessaan, tai vessapaperi loppuu?
-Joo, tai sitten tulee kauhia kakka ja kuuluu molskahdus ja roiskuu. Tai ripuli.
-Siis luuletko, että se molskahdus kuuluu sinne katsomoonkin saakka ja kaikki tietää mitä tapahtuu?
-Kerran kakkasin ja olikin vain yksi vessapaperinpala. Sillä piti sitten pyyhkiä.
-Tai sitten jää sellaiset kauhiat jarrutusjäljet ja kaikki arvaa että kakkasin.
-Laita paperia alle, se vaimentaa pärskeiltä, ääneltä ja ei jätä jälkiä.
-Tai kaikki menee jonossa ohi. Eikä sitten vaikka ehdi. Pääseekö sitä varmasti takaisin sinne saliin, jos menee vessaan?
-Sitten joku tulee heti samaan koppiin kun poistun sieltä ja haistaa.
-Tai joku tulee vessaan, kun olen pytyllä.
-Sano sille tulijalle, että täällä on synnytys, niin arvaa kumpi säikähtää enemmän. Kerran yhdessä työpaikassani menin pimeään vessaan, jonka ovi oli raollaan. Siellä istui työkaverini asialla ja mörisi moisen lauseen synnytyksestä. Siinä tapauksessa minä olin se joka säikähti ja juoksi pois. Ihan hyvä vessarepliikki.
-Tuoko joku sen vessanpyttyharjan, se jäi toiseen vessaan?
-Voi sinne vessaan tulla joku pervoki.
   Tässä aihetta käsitellessä äiti pesi ja räjäytti vessoja puhtaaksi kloriittijohdannaisella pesuaineella. Huushollissa tuoksui kuin uimahallissa. Tottahan toki äidillä oli lempihousunsa siivotessakin, kirkuvan punaiset farkut. Sitten tapahtui jälleen kerran molskahdus, kun kloriittijohdannainen vessanpesuvesi roiskahti niille ihanille housuille ja valkaisi puolet toisesta lahkeesta. Melkein itketti, sitä äitiä niiden farkkujen puolesta. Taas yhdet lempihousut pilalla.
-Miksi sinulla oli ne lempihousut jalassa vessanpesussa?
-Miksi?
-Osaatko vastata?
-Niin, niin. Tietäähän sen varsinkin nyt kun kävi, mutta kun en ehtinyt asiaa ajatella kun ohimennen ajattelin vessat pestä. Harmittaa, ärsyttää. Mitä minä nyt pidän? Miksi ihminen ei koskaan opi?
-No miksi?
-Iskä voi tulla töistä suoraan katsomaan, että pääsette perille sinne elokuviin, ei tarvitse panikoida.
-Kummasta ovesta pitää mennä isälle? Maksaako narikka?
-Tyhmää koko elokuva ja kotoa lähteminen, olisin mieluummin kotona.
-Älä nyt hermoile, kyllä me osataan. Katso nyt, minä olen ihan rauhallinen. Ei tässä ole mitään hätää.
-Niin ota mallia pienemmästä.
-Onko käsidesi mukana? Pitäkää huoli laukuistanne ja rahoistanne. Puhelimet voi olla mukana, jos tulee asiaa. Onko kaikki pelkoskenariot nyt keksitty ja käsitelty? Onko vielä jokin este jollekin, vaikka kotoa poistumiselle? On tärkeää harjoitella itsenäistymistä ja muuta sellaista omista turvallisissa ympyröissä. Itse kunkin pitää poistua välillä omalta mukavuusalueeltaan oppiakseen asioita, kokeakseen uutta. Enkä teitä tuonne laittaisi päineen, jos en uskoisi että pärjäätte. Samaisessa salissa olet lukuisia kertoja esiintynyt lavallakin sata päiselle yleisölle, eikö se sitten ole jännittänyt?  Muistatko? Laulanut eturivissä sinisessä Marimekkohameessa ja panta päässä.
-Miksi se jännittäisi?
-Siis miksi esiintyminen jännittäisi, jos kerran penkissä istuminen jännittää?
-Miksi?
-Niin miksi, enpä taas tiedä. Luulisi sen olevan toisin päin. Toisia ei saa esiintymään millään, mutta ne eivät taas jännitä penkissä istumista.
-Syömään.....




   Että sellaista. Ulkopuolinen voisi keskustelujen perusteella luulla, että ainakin osa lapsistamme on turvallisessa suljetussa kopissa ja pumpulissa kasvatettuja. Ehei, ne on tulevia maailmankansalaisia, kunhan vielä himpun verran harjoitellaan tätä omalta mukavuusalueelta poistumista. Mutta saattaa vaatia harjoitusta joidenkin kohdalla. Ehkä näin lumettoman hiihtoloman alussa moni asia kärjistyy...
Se on käsittääkseni sitä hiihtolomastressiä.