TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 9. toukokuuta 2013

+19+ +1= +20

Uusi päivä, onneksi! Eilinen meni vähän jo sellaisilla aalloilla, etten tiennyt ollakko vaiko eikö olla. Aamulla itseäni peilistä jälleen puhuttelin ja huomasin oman sijoitukseni romahtaneen taas tolkuttomasti. Tässä savotassa unohtaa itsensä yhä enemmän ja yhä kauemmas. Hämmästyy aamurutiineja tehdessään peilikuvaansa. "Tuoko se oli mikä eilen niin tunsi ja silleen ajatteli, mitähän tuo tänään ajattelee ja tuntee?" Eilen sain jälleen kylmää virusfaktaa niskaani saavikaupalla, ämpärikin olisi riittänyt. Eli kuumepiikit jatkuivat yhä. Arvot alkoivat romahtamaan, jolloin kasvutekijäpiikit aloitettiin uudelleen. Huonovointisuus kuvotti, yökötti ja illasta kouristaen oksetti. Mikä oksetti? Jokin uusiko juttuko jossakinko? Romahtaako yleiskunto oksentamisesta? Reetta pyysi hyvinvointilääkettä, mutta se kuuluisi periaatteessa sytostaattihoitoihin, no annettiin kuitenkin. Illalla pakotin ruokaa pakoilevan lapseni syömään, koska kauheat oksennuskouristukset kuumepiikissä aiheuttivat jo pelon. Onneksi pakotin, sillä kiitettävästi upposi, varsinkin nesteitä. Illalla Reetta oli vielä lisää hoitajilta pyytänyt. Kävin kaupassa tarkan ohjeen mukaan toteuttamassa tämänpäiväiset ruokatoiveet. Sain siis virusfaktakylvyssä tietää muun muassa sen, että meillä jokaisella on näitä samoja viruksia elimistössämme ja kehitämme niitä itse. Reetalla nyt löytynyt sytomegalo. Mutta kun kropan oma immuniteetti on tasan nolla, niin oma keho kehittää ne tappaviksi. Nyt on yksi virus saatu kiinni, onko se ainoa. On nimittäin lukuisia muitakin jotka jylläävät samanaikaisesti. Osa on tunnistettavia ja lääkittäviä. Osaa ei kyetä tunnistamaan, eikä myöskään lääkitsemään.... Hienoa, hienoa, laukaisi itselle paniikin, yhä syvemmän. Melkein olin itse nyt se sohvalla valuva äiti, kunnes tajusin, että pitää aloittaa jälleen taistelu. Taistelu vaikka nimeämätöntä pahaa vastaan, ei tämä märisemällä kummene. Kauhuskenariota pahensi myös se, että Reetta aloitti faktojen lisäksi oksentamisen. Eli syvät oli veet eilen soudella. Itseäkin oksetti, pyörrytti ja kouristeli, tämä todellisuus ja kaikki faktat. Nukuin siis varulta lapaset tiukasti kädessä, ettei pääse tipahtamaan. Kiitos yhä Johanna niistä, ne kulkevat mukana ja lataavat. Tosin nyt oli ensimmäinen kerta tällä keikalla, että meinasivat omat lapaset tippua.
   Kolmelta yöllä soi puhelin, Reettahan siellä. Lapaset kädessä oli hiukan vaikea vastata... Reetta hikoilutti, särki, oli ikävä ja hiukan pelottikin. Mikäköhän? Kuume oli sillä hetkellä kirrannut jälleen reiluun 39 asteeseen. Kuumelääkettä ja loppuyö nukkuen. Saavuin aamulla jo hyvissä ajoin huoneeseen pelaamaan tabletilla, koska yöllä Reetan toive oli, että olisin vieressä herätessä. Olinhan minä. Itse nukuin kuitenkin ihan hyvin, kokopäiväisestä ajatusmyrskystä huolimatta. Aamulla sain kuulla, että sytomegaloviruslääkettä ei annetakaan. Kuulemma tauko aamulääkkeessä. Hiukan minun tuntosarveni silloin heilahtivat ja heitin kysymyksen: "Onko tullut tublabuukkaus?" Itse asiassa oli, sillä yöllä olikin vahingossa moinen mömmö vedetty tuplakertoimella. Sekös hiukan taas omaa ajatusmaailmaa mulskautti, enpä haluaisi tässä savotassa moista kuulla. Nyt siis seurattiin tarkemmin maksa- ja munuaisarvoja.... Saattaa olla kuulemma myös luuydintä lamaava vaikutus, joskin yksi tuplapaukku ei sitä luultavammin aiheuta, mutta pidemmällä ajalla voi olla vaikutuksia. Hoitaja oli musertunut, kuulemma.... Ei siis minun toimestani, pian ois mennyt murskaksi. Ja niin kuin minä noihin suonensisäisiin olen yrittänyt olla kaksi ja puoli vuotta sekaantumatta, nyt iski kyyläpaniikki niihinkin. Inhimillinen vahinko ja aivopieru kuulemma, mutta en jotenkin näillä lääkekuormituksilla haluaisi yhtään ylimääräistä peikkoa enää kehiin. Hoitaja on hyvä ja luotettava, eli menee todellakin aivopierun piikkiin, järkyttävä asia hänellekin. Sympatioin häntä ihan täysillä, onneksi en sillä hetkellä ollut paikalla, sillä olisin saattanut sympatiat sanoa ja osoittaa toisin kuin nyt. Sitten vilahti mielessä, mikäköhän sen öisen kuumepikin aiheutti, virus vai tublabuukkaus. No oli mikä oli, käyrä oli korkea sillä kohdalla.
   Mitä sitten tähän päivään ja kuumeiluun tulee, josko se virus saatiinkin hoidettua vetämällä tuplat. Tänään Reetan lämpö on ollut korkeimmillaan 38,1 astetta. Aamusta oli kauhea nälkä ja pelko pahasta olosta. Eli hyvinvointilääkettä alle ja kokkaamaan. Rusettipastaa, jauheliha-sipuli-oliivi-tomaattikastiketta ja parmesanraastetta. Nam, hyvin tyttö moiset aamupalaksi veteli, ehkä asiat ovat korjaantumasssa, saanen toivoa... Varovasti ja sivusilmällä katsellen, ainakin omasta mielestä hapetus on tänään parempi. Mutta eipä vielä tuuletella. Veriarvot hipovat jotakin huimaa, johtuen jälleen kasvutekijästä. Sitten paukahti verensokeriksi 10, eiku uutta testiä kehiin. Kas kummaa toisella hoitajalla jäi 10% sokeritippahana auki, kun otettiin näytettä. Suoraan glukoosia sekaan, saattaahan tuo värähtääkin... Oikea uusi arvo oli 5,5. Eli se siitä, mutta jotenkin välillä nyt vain tuntuu etten tiedä miten minun pitäisi reagoida. Milloin ylireagoin ja milloin alipanikoin. Kannattaa katsoa pitkin päivää peiliin tunistanko ilmeestä, kumpi vaihe on menossa. Eilen virustykityksessä lehahdin kaulastani kirkuvan punaiseksi. Se on se tyypillinen toistuva stressireagtio ihollani. Joskus aikoinaan Oulussa hoitajatkin ovat moiseen ilmiöön puuttuneet. Minä olen vain sanonut faktojen puskevan punoituksena pintaan, ei tarvitse piikkiä, ei hoitoa... menee ohi joskus jos ja kun aivomyrsky laantuu.
   Sain tekstarin, jossa verrattiin sytomegaloa dinosaurukseen. Minusta se oli mittasuhteiltaan kuvaava vertaus, sillä nämä vastustajamme ovat aika isoja. Tämä päivä on mennyt koiraelokuvia katsoessa, huoneessa pitää olla hipihiljaa, kun neiti keskittyy. Kuulemma niskaan sattuu jo moinen kököttminen. minä ulkoistin itseni vanhempain keittiöön ja koneelle, sillä lapseni eläytyy niin tosissaan seikkailuihin, että minä olen vain hajuhaitta ja häiriötekijä. Hajurako tekee ihan hyvää ja kun lapsi voi paremmin, niin otan hajuraon mielelläni. Eilen lääkäri sanoi ensi viikon lyppi ja Ouluun siirto suunnitelmien pysyvän ennallaan, löytyneestä viruksesta huolimatta. Siis häh! Kuulemma, jos homma on hallinnassa ja hoito tehoaa, niin ihan sama missä lääke annetaan. Siis aivan ihana, tämä pitää porkkanana yhä pinnalla, sillä luulin jo aikalaskurimme paukahtavan määrittelemättömäksi täällä. Se tsemppaa Reettakin syömään ja juomaan, vaikka paha olo pelottaakin, eikä oikein uskaltaisi, sillä sehän vaikuttaa kaikkeen. Eilen yksi hoitaja soitteli Oulun suunnalta ja kyseli kuulumisia. Jotenkin sain hiljaiseksi kyseisen puhujan, kun sanoin näistä alustavista suunnitelmista. Tuli sellainen piiitkä ajatuskatko, kuulemma yllärinä moinen asia. Onko se sitten millainen ylläri Oulun päässä, ottavatko ilolla vai kauhulla vastaan, jos ja kun pääsemme. Mutta haluaisimme jo niin pois täältä. Mutta nyt minua kutsuu huone kuusi...

4 kommenttia:

  1. Osastonne täällä Hesassa on niin ylibuukattu että tottakai teidät siirretään Ouluun heti kuin se on mahdollista.Ouluhan on yliopistollinen sairaala ja samat hoitomahdollisuudet.Vaan nuo tietyt toimenpiteet tehdään ainoastaan Hesassa.Toivottavasti pääsette siirtymään lähemmäksi kotia.Kiva että tämä päivä jo tuntunut astetta paremmalta ja ruoka maistunut Reettalle.Mun äidillä muuten aina tunteiden ollessa pinnalla lehahtelee kaula kirkkaanpunaisille laikuille ja lääkäri oli sanonut sen olevan ensimmäisiä vaihdevuosioireita! En millään uskois,äidillä ikää vasta 46v.Sairaanhoitajana osaan samaistua tuon lääkevirheen tehneeseen hoitajaankin.Ei oo helppoa hänellä eikä ole varmaan tullut uni aamulla!Itselle ei ole onneks vielä nuorena hoitsuna pahoja virheitä sattunu,mutta kiireessä ja väsyneenä kaikki on aina mahdollista vaikka EI IKINÄ SAIS!!Jutelkaa kuitenkin asia vielä keskenänne,se auttaa varmaan molempia.Voimia teille!

    VastaaPoista
  2. Moikkelis!

    Toivotaan, että dinosaurus saa kyytiä. Tuosta Oysin hommasta tuli mieleen, että olen ymmärtänyt, että sielläkin on ollut kiirettä ja täyttä, joten ymmärtäähän sen, että vetää hiljaiseksi, jos eivät Hyksistä ole asiaa edes Oysiin ilmoittaneet. En siis sillä sano, ettette sinne Oysiin saisi mennä =) Vaan, että ihan samalla tavalla siellä Oysissakin voi olla täyttä. Edelliselle kommentoijalle tiedoksi. Ei se Hyks tee tuossa asiassa minkäänlaista poikkeusta.

    Mut mahtava homma, jos omalle osastolle pääsette. Ootte lähempänä ja jos venyy vielä sairaalassaolo, niin perhettäkin varmaan pääsette paremmin näkemään, kun kesä ja kärpäset tulossa. Tosin en tiedä missä. Ei oo täällä meidän viiden asteen lämpötiloissa näkynyt. Sunnuntainakin sato lunta ihan kunnon kerroksen tuonne junaradan varteen. SIIS OIKEESTI!!!

    Tsemppii ja taisteluja pahaa oloa vastaan. Miks mulla on semmoinen muistikuva, että meillä ois kyllä hyvinvointilääkkeet ollut kuvioissa pitkään siirron jälkeen... Suatanpahan olla väärässäkin, kun on tää muisti niin huono =)

    T. Satu

    PS. Sain paikan ;)

    VastaaPoista
  3. Kaikkea sitä tapahtuu. Olkoon tänään parempi. Pitänee ettiä kesäversio lapasista sinulle. Voi olla kuuma pidemmän päälle :D. Terveisiä ja voimia kovasti kummallekin. Johanna

    VastaaPoista
  4. Hei Satu! Tiedoksi ihan sulle,että toki olen tietoinen että muuallakin päin Suomea voi osastot täynnä olla.Täältä HUS:stahan me niitä potilaita sinne muualle siirtelemme ja yhteydessä olemme.Homma vaan menee niin että potilasta ei yhtään kauempaa täällä pidetä/voida pitää kun hoidot vaativat vaan siirretään sinne omaan sairaalaan.Täällä kun pitää jatkuvasti olla valmius ottaa vastaan potilaita kaikkialta Suomesta niitä hoitoja varten joita ei muualla voida antaa.Jos siirtopäivä on varma niin toki se heti ilmoitetaan kun mahdollista,muussa tapauksessa siirretään lyhyelläkin varoitusajalla.Ja pääsääntöisesti perheet ovat iloisia päästessään lähisairaalaan.Aiheetta enempään.Ja Reettalle perheineen kaikkea hyvää! (anonyymi ennen Sadun kirjoitusta)

    VastaaPoista