VAPPUPIKNIK JA ILOPOMMI

On siis aamu, toukokuun ensimmäinen ja Vappu. Reetan ajanlaskun mukaan päivä +12. Nousin ylös hyvin nukutun yön jälkeen ja olen jo osastolla. Kello on piirun yli kahdeksan. Kurkkasin nukkuvaa neitiä ja päädyin koneelle. Tsekkasin yön lämpökäyrät, ei kuumepiikkejä, siis ikkunan ja oven kautta kiikaroituna... Hyvä näin, tästä on luottavaista jatkaa. On kuulemma harvinaista olla ilman antibiootteja, mutta ainakaan vielä niitä ei ole tarvittu. Toki moiset lääkkeet ovat jo liipaisimen päässä, valmiiksi laskelmoituna, sillä solukuopassa niiden tarve saattaa olla nopea. Eilen Reetalle laitettiin punasoluja ja tromppareita. Punaisia vasta toisen kerran, tromppareita menee suurin piirtein pussin päivävauhdilla. Crp on hiukan koholla, ollut kympin paikkeilla, välillä laskien ja välillä pykälän nousten, heiluen. Solukuoppa on syvä, odotettu ja kasvutekijää pistän joka päivä. Odottelemme uuden solun elonmerkkejä. Siis odottelemme, laskemme päiviä ja hiukan taas odottelemme... Olemme odottamisen mestareita, ainakin kohta. Mutta odottelu on turvallista, kuuluu asiaan ja meillä on hyvä olla. Odottelusta ja kopista huolimatta, olemme todella levollisia asian suhteen. Meillä ei ole kopista kiire minnekkään, koska tämä on tietty jakso joka kuuluu asiaan, ei siis ongelma. Leijumme ajattomassa kiireettömyydessä, lupsakasti nauraen ja hyvillä mielin, siis uskomattoman hyvillä mielin. Päivämme soljuvat leppoisan puuhakkaasti, mikäs tässä ollessa, ei akuutteja huolia.
   Tälle päivälle meillä on suunnitteilla vappupiknik huoneessa. Eilen kävin ostamassa tarvikkeet. Reetta haluaa itse tehdä suolaisen piirakan; kanaa, sipulia, maustekurkkua ja sellainen juustomunamössö päälle. Palanpainikkeeksi tulisia kanankoipia, valkosipuliyrttimaustevoipatonkia ja kuohuvaa Herra Hakkaraista limppareiden muodossa. Levitämme jumppamaton huoneen lattialle ja eläydymme. Eipähän ainakaan palelluta sisäpikinikillä. Huoneessa on valtavia ilmapalloröykkiöitä, katosta viritettynä ja serpentiineillä somistettuna. Postipaketit ovat tuoneet 70 ilmapalloa, sekä muuta rekvisiittaa reilulla kädellä. Onneksi tuli pumppukin, olisi pian jaksaminen loppunut puhaltamalla. Eilen pumppasin niin kovasti, että se pumppu lasahti, mikä lie sylinterijousi pimahti ja laski liukasteöljyt sängylle. Olemme ampuneet myös paukkuserpentiinejä, peläten että käry laukaisee palohälyttimet. Meillä on muutama peruukkikin, ihan fiiliksen mukaan. Eilen heiluin huoneessa sellainen napakka punaisenmusta pystytukka päässä, siivoojakin räjähti nauramaan ohi kävellessään ja ikkunan kautta nähdessään. Saimme maalattua eilen myös kipsitöitä, joita Reetta on tehnyt viime viikolla. Olihan muuten melkoinen sotku huoneessa, lattiat valkoisen massan peitossa ja valkoinen polku vessaan. Onneksi minä en ollut ohjaamassa moista sotkua, vaan ihan ammatti-ihminen. Ei siivoojan ilme kovin miellyttävä ollut, kun pyysimme hiukan siistimään jälkiä... Reetta syö ja juo yhä loistavasti, kunnon mättöä. Paino oli kuitenkin himpun laskenut, kermalisistä ja muusta huolimatta. Yhä nesteytys menee kuitenkin minimillä ja sokeriliuos on yhä 10 prosenttista. Mutta jos paino yhä laskee, niin sitten pitää laittaa rasvoja pussin kautta. Pätisiköhän minuunkin sama ruokavalio, siis painoa laskien... meetvurstia, kermaa, 70 prosenttista levitettä, paistinpottuja, lihaa, pikkuleipiä, karkkiakin satunnaisesti, mehuja... En uskalla kokeilla, pian jää karmit ovista kiinni takapuoleen, kun viimeinkin pääsemme kopista. Mutta kaikesta huolimatta kulutus on kaiketi kovaa, ruokamääristä huolimatta. Eilen Reetta sai oppia lisää rytmisen kilpavoimistelun alkeita ja venytyksiä. Kun tulin ostoksilta löysin lapseni jumppamatolta selältään. Siin neiti makasi Aku Ankkaa lukien, jalat todella leveässä haara-asennossa seinää vasten. Kuulemma tekee hyvää ja samalla voi hoidella taskarin lukemisetkin, kun venyttelee pidemmän kaavan mukaan. Reetta on saanut oppia myös jumpanauhan kanssa tekniikkaa, pallolla erilaisia liikkeitä ja kaiken tuon takana perusteita ja sen sellaista. Neiti on lievästi liekeissä ja odottaa uusia oppeja kuin kuuta nousevaa. Kaiketi minunkin pitää tänään venytellä piknikin ohessa, siinä Hornetteja syödessä. Pikkuhiljaa olemme kirjoittaneet myös runoja, lyriikoita. Kaulakkain olemme katsoneet ennätysmäärän filmejä, kevyttä hömppää ja muutakin. Eilenkin hain viikon tarpeen kerralla, filmejä moneen lähtöön. Sillä on hyvä lipua joutoaikojen ja tyhjiöaistimusten läpi. Kas kummaa pari tuntia menee huomaamatta.
   Täällä on kevättä ilmassa, hyytävän kylmää kylläkin. Mutta kenturoilta nousee kevään merkkejä, harmaasta maasta pilkistää elämää, se jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen. Kotoakin olemme saaneet pihaviestejä, mitä ideoita on toteutettu, mitä mistäkin perennapenkistä nousee. Kärpäset, hämähäkit, lämpötilat saamme seurata reaaliajassa, heti tulee puhelua kun kärpänen virittelee kohmeisia sääriään... Verna on ollut kuumeessa,  röhässä ja pois koulusta, mutta sanosinko nyt näin, ettei se aiheuta päänvaivaa kauheammin... Siinäpä niistää ja lepää, kotihoidolla selvitään.
   Tässä suhahti muutama tunti, piirakkatalkoilla huoneessa. Nyt kieriskelemme vatsat täynnä, jumppamatolla. Aurinko paistaa tällä hetkellä Lastenklinikan toisella puolella, onneksi hoitaja järjesti meille toivomamme paisteen piknikillekin. Hoitaja piirsi, leikkasi ja liimasi koppimme ikkunaan kirkkaan keltaisen auringon. Ajattele, miten ihanasti tehty, kiitos luovuudesta. Päivän labroja en ole vielä kysäissyt, tai kysäisenpä saman tien... Hetkonen vain...
   Nyt tässä vierähtikin sitten pari tuntia, itkien, vapisten, märisten, hyppien ja kiljuen. Leukkarit olivat mitattavissa, eli tulkitsemme uuden kantasolun itäneeksi. Hulppeat lukemat 0,1, mutta mitattavissa. Voihan märinä ja ilopommi, mieletöntä. Reetta seurasi päätään puistellen ja nauraen minun hysteriaani. Sai sitten itse helpotuslaukeemusraivari-kohtauksen. Huusi telkkarille, nakkeli yhteistyökyvytöntä kaukosäädintä ja karjui, minusta tuokin on hyvä merkki. Siis moinen käytös lapseltani, eihän se ole ihme, jos stressi puskee raivarina ulos. Sillä yksi tärkeä puola on jälleen saatu kiivetä köysitikkaissa. Pussailin raivoavaa tyttöäni, joka lopulta päätyi raivonsa kanssa nauraen kainaalooni. Hitsi, kuinka me ymmärrämmekään toisiamme, luemme todella tarkkaan. Samalla lääkäri lupasi myös nestepaussin... Haaveilin puolesta tunnista tai tunnista ilman letkuja, mutta lääkäripä oli päättänyt antaa kokonaisen neljä tuntia letkutonta aikaa. Siis siinähän voi heittää jo vaikka minkälaista kärrynpyörää! Siis mieltöntä, aikas hieno vappu meillä, toivottavasti myös kaikilla teillä. Uskomaton, ikimuistoinen ja aurinkoinen päivä +12, huoneessa 6!